26.7.2011

Mikkeller It´s Alive!


Varastokaappiin ilmestyi tuliaispullojen myötä täytettä, joten vanhemmasta päästä täytynee entisiä alkaa tyhjentää. Ensimmäisenä tartuin jo pitkään hetkeään odotelleeseen Mikkellerin It´s Alive! -puteliin, jonka sisältö on pantu (kuinkas muutenkaan) Belgiassa De Proefilla. Hommasin tämän aikoinaan Arkadian Alkosta. It´s Alive! on tribuutti trappistiklassikko Orvalille, joka lienee monien modernien brettaoluiden esikuva. Tyyliin kuuluvat mielestäni olennaisesti Brettanomyces-hiivan tuoma monimutkaisuus, kuivuus, näennäinen kepeys ja runsas humalointi. Itsekin kokeilin brettaa pariin kertaan ja kokeiluista syntyvät viikon välein Brett Like´s Proge ja Tripe Rancid, joista ensimmäistä pääsi ruotimaan Ardekin blogissaan. Mikkellerin versiossa on potkua 8 %, mutta melko pitkän pullosäilytyksen aikana sitä on kertynyt varmasti lisää. Selvästi enemmän joka tapauksessa, kuin esikuvassaan tuoreena (6,2 %).

Tekokorkki oli Mikkellerin oluille tyypillisesi juntattu sen verran tiukkaan, että usko meinasi loppua sitä ruuvatessa. Samalla pelotti ikkunoiden eheyden ja seinien siisteyden puolesta, brettaoluisiin kun tuppaa kertymään painetta usein vähän liikaakin. It´s Alive aukesi lopulta kuitenkin vain lähes olemattomasti kuiskaten, joten omaisuusvahingoilta vältyttiin. Esikuvansa nimikkolasiin olut kaatuu yllättävän niukkavaahtoisena. Nesteen väri on meripihkainen kuten Orvalissa, ehkä vähän tummempi kuitenkin. Olut ehti jäähtyä turhan kylmäksi, sillä nenä ei aluksi erota muuta kuin alkoholia ja makeaa marjaisuutta. Lämmetessä hedelmäisyys lisääntyy ja kääntyy tummempaan suuntaan, päätyen lähelle rusinaisuutta ja kuivattuja aprikooseja. Selvästi erottuu myös karamellista mallasta ja aavistus humalan yrttisyyttä. Brettaluonne jää kuitenkin vähän vaisuksi. Onhan tässä toki nahkainen, hieman hevosen hikeä muistuttava tuoksu, mutta kovin laimeana yksitoikkoisena Orvaliin verrattuna. Makukaan ei iske täysillä. Makeaa karamellia ja kuivahedelmää alussa, nopeasti kuivuvassa lopussa kohtalainen katkeruus on puisen kuiva ja miellyttävän yrttinen. Happamuutta on, mutta se tuntuu vähän nahkealta ja tunkkaiselta. Alkoholikin tuntuu melko selvästi. Orvalin kepeys ja raikkaus tästä uupuu. Pienoinen pettymys, mutta eipä tarvitse hävetä omia kokeilujani tähän verrattaessa. PISTEET: 33/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti