Parin helteisen hikistä työpäivää Ounasjoen rannoilla pistää kummasti janottamaan. Koska vettä tuli jo tälle päivälle reilut kolme litraa lipiteltyä, nappasin vaihtelun vuoksi kaupasta Saimaan panimon vaalean Marsalkan. Pullomuodossa tämä tuli joskus juotua, mutta arviointi näkyy jäänen. Tuleepahan sekin nyt hoidettua.
Väri on tyylille lähes pakolliseen tapaan kullankeltainen, tölkistä kaadettua vaahtoa muodostuu mukavasti. Löysä koostumus saa vaahdon kuitenkin kutistumaan nopeasti. Ilahduttavan runsas aromohumalointi tässä on, yrttisen makea ja ruohoinen vaikutelma yllättää kyllä. Selvästi jyväinen pils-maaltaan tuoksukin vielä, eikä mitään tärkkelyksen pahviefektejä. Maku on puhdas, yllättävänkin leipäinen ja "rehevä" maltaisuudessaan. Saksan suunnan hellesit tässä tässä selvästi ovat esikuvina. Jälkimaussa on katkeruutta selvästi normibulkkia enemmän, mutta mistään överihumaloinnista ei toki ole kyse. Ihan tyylin sopivalla tasolla siis liikutaan. Aavistus karheutta on joistakin ilmaantunut jälkimakuun, eikä pieni lisätukevuuskaan haittaisi. Liukas ja tasapainoinen, kevyen ja keskitäyteläisen väliltä oleva suutuntuma toimii ihan hyvin kuitenkin. Kokonaisuutena selvästi suurpanimoiden kasvottomia tärkkelysräpellyksiä parempi vaihtoehto moneen käyttöön. PISTEET: 29/50
Published with Blogger-droid v1.6.6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti