Ruotsin Systembolagetissa on hyvä valikoima oluita selvästi Alkoa järkevämpään hintaan. Erityisen hyvä valikoima löytyy Tukholman Regeringsgatanin myymälästä, jonne tietysti opastin Nellin tuliaisostoksille kun nyt kerran kaupungissa lähti käymään. Mielenkiintoisia oluita sieltä tulikin Ouluun asti. Aloitan niiden ruotimisen Oppigårdsin Amarillosta, joka on pantu panimon 7-v. juhlaolueksi keväälle 2010. Jenkkityylin pale ale, jälkihumalointi Amarillolla, katkeroita haettu Cascadella ja Centennialilla. Mallaspuolella 15 % on vehnää. Potkua passelisti 5,9 %. Urheilullisen liikehdinnän jälkeen luulisi tämän sammuttavan janoa sopivasti.
Oluen väri on vaalean meripihkanruskea ja vaahtoa muodostuu reilusti. Hyvin raikas, voimakkas humalointi sitrushedelmineen ja pihkaisine mäntymetsineen hallitsee tuoksua. Amarillon eksoottisenmakeasta tuokusta voi erottaa ainakin kiiviä, kuvivattuja aprikooseja sekä kukkaista hunajaa. Makeahkoa maltaan tuoksua pääsee humalaryöpytyksen läpi, ehkä tämä makeus tulee juuri vehnämaltaasta. Oluen lämmetessä alkaa taustalta hiipiä hieman pahvisuutta, mikä pistää epäilemään oluen tuoreutta. Maussa on kohtalaiseti maltaisuutta ja vehnä tekee siitä pyöreän ja kuohkean. Kovin makea tämä ei kuitenkaan ole, onneksi. Katkeroita on alussa varsin mukavasti ja riittää niitä vielä melko pitkälle jälkimakuuunkin. Jälkimaku on pyöreydestään ja katkeruudestaan huolimatta vähän tyhjä, haluaisin tähän selkeämmin pale-maltaan makua ja myös aavistuksen tummaa karamellisuutta tyylin klassikoiden (esim. Anchor Liberty Ale) tapaan. Vehnä ehkä pyöristää tätä liikaakin. Onneksi tuoksun pahvisuus ei kuitenkaan yllä makuun asti. Kuten sanottu, suutuntuma on hyvn pehmeä ja kohtalaiseen korkeasta hiilihapoisuudestaaan huolimatta miellyttävä. Helposti juotava, mutta myös helposti unohdettava olut. Miellyttävä, mutta vähän ponneton esitys siis. PISTEET: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti