Hengissä ollaan, vaikka blogin päivitystiheydestä voisi päätellä viikatemiehen vierailleen. Sairastelut ja harvinaisen piinaava allerginen nuha ovat pitäneen nenän tehokkaasti ja harvinaisen pitkään tukossa, joten varsinkaan kotioloissa ei ole kannattanut juuri korkkeja raoella. Nyt röörit tuntuisivat olevan vaihteeksi sen verran auki, että yritetäänpä rääpäistä arvio Liminka Brewing Companyn jo kuukauden päivät jääkaapissa pyörineestä tupla ruis black-ipasta.
Reseptissä perusmaltaina puolet pilsiä ja pale alea. Mausteina paria laatua karamellia, dark alea, mustamallasta ja Carafaa II:sta. Ruista on jälleen mukana, tällä kertaa pelkästään hiutaleisessa muodossa. Katkerohumalina Galaxya, 20 min keitossa EKG ja Nelson, aromihumalana Cascade ja Chinook. Kuivahumalointi on tehty EKG:llä. Mielenkiintoisen kosmopoliitti humalapaletti siis. Potkua oluessa on 7,8 %, mikä on siis varsin sopivasti lenkin ja saunan jälkeiseen nesteytymiseen....
Kolajuoman värinen olut kaatuu lasiin kerrassaan kermaisen, väriltään beigen vaahdon kera. Tuoksussa humalien hieman pihkainen mausteisuus ja kirpeähköt hedelmänektarit jylläätävät, mutta taustalta erottuu tukevasti leipäisää ja pehmeän kermakaramellista mallasta. Hentoa suklaisuuttakin nousee esiin varsinkin oluen lämmetessä. Lämpöjen noustessa olin havaitsevinani myös hieman käyneen hedelmäistä hiivaa, jota US-05 tuntuu joskus tekevän. Makupuoleen on ladattu vahvasti mallasta, joka voimakkaasta paahteisuudestaan huolimatta on silkkisen pehmeää. Karamellimaltaan ja osaltaan varmasti myös rukiin tuoma pyöreys toimii mainiosti, varsinkin kun olut on saatu käymään riittävän kuivaksi. Kun vielä hedelmäisen pihkaista humalaa riittää kautta linjan, on paketti hienosti kasassa. Parastaan olut tarjoaa kuitenkin vasta jälkimaussa, jossa lopun napakasti potkiva katkero sysää loputkin maltaan makeudet kohti syvempiä paahteisuuden tasoja. Täyteläisyytensä puolesta tämä menisi rotevana stoutina, jopa imperial stoutina helposti läpi. Myös pehmeä hiilihapotus vetää stoutien suuntaan. Harvinaisen tasapainoinen tapaus tässä vahvuuskategoriassa. Kevyttä hiivaisuutta lukuun ottamaatta en löydä tästä teknisesti mitään huomauttamista. Tyyliseikoista voi tietysti taittaa peistä, sillä näin tukeva mallaslasti ei ehkä tupla-ipaankaan kuulu. Väliäkös toisaalta sillä, mihin (keinotkoiseen) kategoriaan sitä tuotoksensa sijoittaan, kun lopputulos on näin maukas. Ostaisin, jos voisin. PISTEET: 40/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti