Pistin tuossa taannoin panovehkeitä kiertoon ja nyt palautuksen yhteydessä sain kouraani pullollisen poikien ensimmäistä täysmäskättyä keitosta maaliskuulta. First Encounter on belgityylinen IPA, luultavasti La Chouffen IPA Tripel on ollut tälle esikuvana mikäli yhtään toista panomiehistä tunnen. Belgihiivaa ja jenkkihumalaa on siis odotettavissa, tarkempia speksejä en kuitenkaan hoksannut kysyä. Sain vielä puhelimitse kehotuksen varata puoli tuntia pullon avaamiseen, sen verra eläväistä tavaraa kuulemma on luvassa. Suojalasit päähän ja hommiin... (ei oikeesti).
Ei siinä mennyt kuin vartti. Hissuttelun jälkeen sain lasiin hiivasen sameaa, kellanruskeaa ja voimakkaasti vaahtoavaa olutta. Jo availlessa nenään puskeneet humalan aromit ovat nyt paremmin tutkailtavissa. Reippaasti sitruksinen, aprikoosinen ja kohtalaisen pihkainen tuntuisi olevan. Selvästi erottuu myös kypsää marjaisuutta, joka on luultavasti hiivan tekosia. Voimakkaimipia belgihiivapläjäyksiä tämä kuitenkaan ole, ilmeisesti hiiva hukkuu humalien alle. Mallasrunko on hyvin kuiva ja ohuehko, mutta melko pehmeä. Vähän lisää jäämäsokereita ja pyöreyttä tämä kaipaisi. Oliko tässä muuta kuin perusmallasta? Asiaankuuluvasti katkeruuta on reippaasti, jälkimaku varsinkin on voimakkaasti pureva. Belgihiivan hapanta makua on sopivasti. Jotain pientä kitkeryyttä löytyy myös, mutta en yhdistä sitä humalointiin. Olisiko maltaista irronneita tanniineja? Eipä tuo juotavuutta juuri haittaa. Suutuntuma on jostain kevyen ja keskitäyteläisen väliltä, vähän tukevampikin voisi siis olla. Jämäkkä katkerus lopussa on kuitenkin nautittavaa. Tuoreena humaloinnin voima on varmasti ollut vielä luokkaa kovempi, mutta mukavan virkistävä humalakeitto tämä on vieläkin. Tästä on hyvä lähteä kehittelemään reseptiä eteenpäin. PISTEET: 33/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti