Katselin jokin aika sitten "panovihkoani" ja totesin kaihomielellä edellisestä satsista vierähtäneen jo reilut puoli vuotta. Puoli pitkää vuotta tilanteessa, jossa kotiolut kotioluelta tärkeämmäksi kasvaneen harrastuksen toteuttamiseen ei ole ollut varaa entiseen malliin. Rakkaudella raksatut panovälineet ja vaatimattomasta kokemuspohjastani pusertamat neuvotkin lainasin kaveripiirin aloitteleville panimomestareille pois nurkista pölyttymästä. Antaa hyvän kiertää.
Sitten sain sähköpostiini pyynnön panna erän kustomoitua olutta lähiaikoina oululaistuvan blogin lukijan kekkereihin. Tällainen pyyntö oli mieluisa ja kohotti kotikokin mielialan lattioita nuoleksimasta. Hienoa, että kotiolutkulttuuriin riittää uskoa! Ja miksipä ei riittäisi, kun katsoo autotalleista ja keittiökomeroista maailmalle kirmanneen craft beer-kulttuurin kukoistusta vaikkapa Ison Veden takana Amerikassa. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas, kun jo kotimaisten pienpanimoiden näkee porskuttavan eteenpäin ylikansallisten teollisuuslagereiden ristiaallokossa. Kotikaupungissakin on selvästi sähköisempää kuin vielä jokunen vuosi sitten, ja kuuleepa blogistin korva välillä melko jänniä porinoita. Jotain saattaa vielä tapahtua, ja ehkä sitä voisi itsekin olla mukana vielä siinä jossakin, vielä joskus? Kipinä elää. Ja halu oppia lisää.
Syyskuuksi sovitusta pohjoisen työkeikasta jäänee laskujen jälkeen jokunen lati taskuun, joten päätin ilman muuta hommata tarvikkeet "tilaustyötä" varten ja ehkä siinä samalla jotain pientä itsellekin. Jos sitä edes yhden erän raskisi, mielessä kun on puolen vuoden kuivan kauden aikana pyörinyt resepti jos toinenkin. Suurin uupelo on tietysti perusmaltaista, joita ei ikävä kyllä saa tarvittavia määriä kotimaasta kovin järkevästi hommattua. Vaikka Viking Malt Lahdessa onkin alan suuria nimiä, on näiden maltaiden saaminen Ouluun asti ihmeen vaikeaa ja kallista. Yritetty on. Siispä katse siirtyi taas kerran Ruotsiin ja edelleen Belgiaan. Ja sitten ostoskorista löytyi 50 mallaskiloa, hiivoja ja humalia. Jotain pientä itselle... Pitkä tovi puntarointia, käsien vääntelyä, itsesyytöstä, järkiperusteita ja tunnesyitä. Lopulta painoin tilausnappia. "Persaukisuus ei estä hurahtamasta..." tai jotain vastaavaa lukee jo blogin esittelytekstissä, joten eletään sitten kuten saarnataan! Mitäpä järkeä tässä olemisessa on, jos ei voi tehdä mitä haluaa. Minä haluan tehdä olutta. Ja tämän tilauksen jälkeen kattilat höyryävät raksilassa pitkään, kunhan vain pohjoisesta kotiudun. Sitten vain reseptejä vääntämään!
Loistavaa, että pannut lämpenevät taas. Näitä panojuttuja on oikein mukava lukea ja ne antavat omillekin projekteille motivaatiota.
VastaaPoistaOma edellinen keitto on 3 kuukauden takaa, mikä on myös liian pitkä aika. Viking Maltilta on haettu mallasta ja kymmeniä kiloja olisi jäljellä, mutta jotenkin väittää itselleen, ettei muka ole aikaa...