Antwerpenista Kölniin 24.2.-28.2.

Antwerpen 26.2.
 
"Kosketus Antwerpeniin jää tällä erää puolen päivän mittaiseksi, mutta tarkoitus olikin lähinnä morjestaa kaupungissa asuvaa kaveria. Sehän hoituu tietysti parhaiten hyvän oluen äärellä; kaverikin on olutmiehiä. Pari tuttua paikkaa ja yksi uusi helmi tuli tsekattua. Kulminator oli valitettavasti kiinni."

´t Paters Vaetje
Tämä pakallistenkin suosima olutravintola sijaitsee aivan katedraalin kyljessä. Valikoima ei ollut aivan niin hyvä kuin muistelin, mutta hanasta laskettu Karmeliet maistui kyllä hyvin. Testasin myös yhden uuden oluen:

Moeder Overste Tripel
Rusehtavan oranssi ja hyvin samea tripel. Hyvin kuohkea belgivaahto. Hedelmäinen ja hieman parfyyminen tuoksu, hieman nelikkaista hiivaisuutta. Kuiva ja hieman happaman hiivainen maku ei tarjoile yllätyksiä ja on melko ohutkin. Lopussa tuntuu pientä katkeruutta. Vetisyys vaivaa silti. 29/50

Oud Arsenal
Toinen paikallisten suosima, hyvin tiivistunnelmainen kuppila. Menu on varsin laaja ja osittain mielenkiintoinenkin. Myös happamia oluita on tarjolla.

Trubadour Magma
Utuisen punaoranssia barley winea, keskikokoinen vaahto on erittäin kermainen. Runsaasti rusinan ja aprikoosin kaltaista kuivahedelmän tuoksua, karamellia ja pientä yrttisyyttä. Yksiulotteista, sokerisen makeaa lientä, jossa maltaan mausta ei ole juuri tietoakaan ja alkoholikin paistaa läpi. Lopussa kuivempaa hedelmäistyyttä ja höyhenenkevyttä humalointia. Öljyisen liukas ja sokerinen suutuntuma. Eipä oikein vakuuta. Parasta ennen –päiväys oli näköjää umpeutunut muutamia päiviä aikaisemmin, mutta yleensähän se ei belgioluissa (näin vahvoissa varsinkaan) välttämättä tarkoita juuri mitään. PISTEET: 27/50

´t Antwaerps Bierhuyske
Tästä paikasta minulla ei ollut hajuakaan, mutta satuin kävelemään ohi marktin lähellä pyöriessäni ja poikkesin sisään. Kannattipa poiketa, tämä Bierhuyske nimittäin paljastui todelliseksi laatupaikaksi. Tuore paikka sekä iältään (perustettu pari vuotta sitten) ja ilmeeltään, humalaköynnökset kiertelevät houkuttelevasti katossa. Säihkyviksi kiillotettujen olutlasien rivistöt täyttävät baaritiskin takaustan. Oluita on mistä valita: yli 200. Hanojakin on kymmenen, joista yksi on käsikäyttöinen ”beer engine”. Käsipumpussa on joku Boon Mariage Parfait Gueuzen pohjalta tehty erikoislamic, yhdestä hanasta valuu Struisen Pannepot Reservaa. Timanttisen kova on myös pullo-oluiden valikoima, jossa pelkästään Struisen tuotoksia on 15 kpl ja lambicejakin kylmäkaapillinen. Todella hyvää palveluakin saan, myyjätär näyttää oikeasti kiinnostuvan tästä blogitouhustani. Laadun huomioiden ei ole ihme, että paikallisia oluenystäviä pyörii paikalla: olutravintola Wagstukin perustaja käy tervehtimässä suomalaista oluthörhöä. Onnea ja menestystä paikalle, jatkakaa samaa rataa!

Struise Tsjeeses 2010
Pari vuotta kypsynyt Tsjeeses vaikutti tarpeeksi kiinnostavalta. Rusehtavan meripihkaista olutta, vaahto on paksu ja tiivis. Hyvin kypsän persikkainen ja luumuinen, karamellinen ja lievästi yrttimausteinen tuoksu. Hyvin täyteläistä ja maltaistakin, hieman siirappista ja krokanttisen karamellista. Yllättävän raikasta hedelmäisyyttä tämä tarjoilee vielä näin ikääntyneenäkin. Makeaahan tämä on, mutta ihmeen vähän sokerista. Jälkimaussa tuntuu vielä pientä kevyttä humalointia ja alkoholin hipaisu. Hyvin täyteläinen ja pehmeä paketti, johon hiivaisuus tuo pientä nihkeyttä. Tykkäsin kyllä. PISTEET: 40/50

Boon? Mariage Parfait? Versio?
Paljon kysymysmerkkjä jäi leijailemaan tämän käsipumpusta lasketun lambicin ympärille. Tosiaankin joku erikoisempi versio: pohjana Boon Mariage Parfait Gueuze ja alkoholiakin kuulemma peräti 9,5 %. Tunnistaako joku tarkemmin? Melko kirkasta, aamukusenkeltaista lambicia, käsittely saa aikaan nopeasti katoavan vaahdon. Alussa hämmästyttää voimakas parfyymisyys, joka hetken tutkiskelun jälkeen muuttuu karviasmarjaiseen ja rypäleiseen suuntaan. Mustaherukanlhteä muistuttava tuoksu aromi säilyy kuitenkin. Hapanta greippisyyttä riittää, samoin voimakkaasti puumaista kuivuutta ja nahkaista brettaa. Pippurista tiukkuuttakin tässä jopa on. Maku alkaa yllättävän makeana, mikä saattaa osittain johtua normaalia korkeammasta alkoholimäärästä ja/tai maltaiden määrästä. Loppua kohti kuiva ja nahkea puumaisuus yltyy muikeisiin mittoihin jääden viipyilemään limakalvoille. Todella yllättävä löytö Belgianmatkan viimemetreillä. PISTEET: 37/50

Köln 27.2.-29.2.

"Rankkoja nämä siirtymät yöaikaan. Tuli jo junaakin karumpaa liikuntamuotoa kokeiltua, kun avulias konnari heitti blogistin autollaan Belgian ja Saksan rajalle pois tuppukylän suljetulta asemalta odottelemasta. Aamuöinen kävely nukkuvan Aachenin juna-asemalle ilman karttaa ja melko hataran ohjeistuksen saattelemana ei varmasti heti unohdu ihan heti. Onneksi asema löytyi lopulta helposti, mutta nukkumisesta ei tullut mitään sen paremmin asemalla kun junassakaan. Kölnissä olin jo ennen kukonlaulua, eikä mikään paikka ollut auki. Luovaa nukkumista vähän missä sattuu tuli kokeiltua – kehnolla menestyksessä. Hostelliin päästyäni oli pakko ottaa unta ja herätin itseni vasta iltapäivällä katselemaan kaupunkia. Kölsch: täältä tullaan!"

Brauerei Päfggen
Päfggen taitaa olla kölschpanimoita sieltä perinteisimmästä päästä, joten täältä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän harvemmin kotosuomessa tavattavaan tyyliin. Kölsch on siis alueelle tyypillistä, vaaleaa ja kohtalaisen humaloitua pintahiivaolutta, joka alhaisesta käymislämpötilasta johtuen on makupaletiltaan enemmän lagerin kaltainen. Iltapäivästä Päfggenillä ei lisäkseni taida olla kuin paikallisia ja suurin osa näyttäisi tuntevan toisensa. Keski-ikäkin taitaa huidella reippaasti yli  50:ssä. Paikka on iso ja henkilökuntaa kuin pipoa, suurin osa näyttää lukevan lehtiä. Ehkä täällä on illalla vilkkaampaa. Läppärin kaiveleminen aiheuttaa vaihteeksi ihmetysä, tarjoilijakin käy jotain olan takana hihittelmässä – saksaksi tietenkin. Osittainen kielimuuri ei onneksi ole este asioinnille: maistelusalin puolelle istuessa olut tulee pöytään pyytämättä, samoin täydennys heti edellisen tyhjennyttyä. Tarjoilija pitää tukkimiehen kirjanpitoa tuopinalusella, lopussa maksetaan. Täytyy vain hoksata jättää lasiin tavaraa, muuten uusi tulee automaatisesti tilalle. Hintaa 2 dl lasillisella on 1,5 €. Tulin uusiksi toisena päivänä.

Päfggen Kölsch
Painovoima hoitaa kullankeltaisen nesteen tynnyristä naurettavaan pieneen sylinterilasiin. Kermaista vaahtoa syntyy runsaasti. Konstailemattoman viljaisessa tuoksussa on melko reilusti heinäistä humalaa ja hiivaisuutta, sekä aavistus hedelmää. Hyvin kuiva, mutta mukavan maltainen maku, katkeroita on kohtalaisesti mutta melko tasapainoisesti jälkimaussa. Käytännössä hiilihapoton, pehmeä ja maltaisen liukas suutuntuma. Ensimmäinen lasillinen oli tynnyrin viimeinen veto ja selvästi hiivaisempi kuin juuri korkatussa, joka on pehmeämpi joka kantilta. Miellyttävää ja kevyttä olutta, mutta ei todellakaan mitään extremeä. PISTEET: 35/50

Biermuseum
Kävely vanhaankaupunkiin Reinin rannalle illan pimetessä. Lähellä jokea sijaitsee kaupungin ilmeisesti laajinta hanavalikoimaa pyörittävä Biermuseum. Hanoja on 18 kpl, joista yksi tyhjänä tällä hetkellä. Enimmäkseen vähäemmän innovatiivista saksalaista tavaraa, mutta mm. Schlenkerlan Urbockia saa, samoin jotain 24% Eisbockia (en uskalla yhtyä tähän, sori) ja Mönchshofin Delicator-tuplapukkia. Guinness ja Leffe: nämä kertovat paljon ”eksoottisempien” oluiden valikoimasta. Olen baarin ainoa asiakas taas vaihteeksi, onneksi loppupuolella vierailua edes muutama tyyppi tulee sisään. Hirveä listapopitus soi taukoamatta ja liian lujaa, mutta muuten kellarimainen paikka toimii ihan mukavana miljöönä maisteluun.

Sion Kölsch
Tämä hanakölsch on ehkä hieman vaaleampaa kuin Päfggenin tuote. normaalin hanakäsittelyn jälkeen oluen pinalle muodostuu ohut ja osittain katoava kerros pitsistä vaahtoa. Tuoksu on hieman makeamman maltainen, enemmän leipäinen kuin jyväinen. Hiilihappo nostaa yrttisen ruohoista humalantuoksua esille. Maku on puhtaan ja hieman makean maltainen ja aivan aavistuksen kuivasti hedemäinen, jälkimaussa katkero kuivattaa hieman suuta. Maltaisuutta on sopivan pyöreästi. Kevyt hiilihappoisuus tuo ryhtiä. Mukavan tasapainoinen kölsch. PISTEET: 32/50

Mönchshoff Delicator
Hetken piti vääntää kysymyksiä Delicatorin panijasta kun en sitä heti itse muistanut. Maahanmuuttajabaarimikko tuntuu ”osaavan” englantia vain vähän paremmin kuin minä saksaa, eli eipä juuri nimeksikään. ”Who make?” oikein hitaasti lausuttuna oli taikasana. Tuttu panimohan sieltä takaa paljastui sitten. Meripihkanruskeaa, melko voimakkaan pitsisesti vaahtoavaa tavaraa. Limppuista ja aavistuksen rukiista, rusinaisen hedelmäistä ja hieman nallekarkkimaista tuoksuttelua. Jotain tiukkaa liuotinmaisuutta meinaa puskea läpi, mikä vähän ihmetyttää. Perusmaku on muuten melko miellyttävä, hieman hapahkon limppuinen ja aavistuksen paahteinen. Jälkimassa on oikein mukavaa kuivahedelmäisyyttä ja butterscotchiin viittaavaa karamellisuutta. Vähän täytyy vähän ihmetellä rungon köykäisyyttä. PISTEET:  33/50

Malzmühle Brauerei Schwartz
Tämä panimoravintola (nimi meinaa mallasmyllyä) sijaitsee melkein Biermuseumin vieressä. Kokoa riittää laajalle alalle ja kahteen kerrokseen asti ja porukkaakin riittää maanantai-iltana. Panimon Mühlen Kölsch on tuttu Ruoholahden One Pintista, jossa maistoin ja tykkäilin tätä taannoin kölsch-teemaviikoilla.  Nälkäkin alkoi jo vaivata, joten tilasin näköjään reilumman kimpaleen goudaa ja kaveriksi mahtavan tuoretta ruissämpylää maalaisvoilla. Kyllä loppasuun kelpaa taas! (Uusintavisiitti seurasi toisena päivänä)

Mühlen Kölsch
Upeaa, lähes hohtavan kultaista kölschiä koristaa kuohkean pitsinen vaahto. Tuoksussa muistiani mukaillen melko reilusti yrttistä humalaa ja jyväistä maltaisuutta. Melko kuivaa ja jyväistä, mutta aavistuksen keksistä maltaisuutta. Tuoreuden voi aistia, näin mehukkaana kevyt olut ei kauaa säily. Jälkimaussa on mukavasti nipistelevää katkeruuuta. Tämä taisi Pintissä testatuista kölscheistä maistua parhaiten ja näin paikanpäällä tämä toimii vielä paremmin. Tässä on juuri sitä humaloinnin raikkautta ja tuoretta maltaisuutta, mitä tämän tyylin sessio-oluelta kaipaan. Siksipä naurettava annoskoko ihmetyttää: eikö tätä voisi ihan reilusti tuoda kunnon tuopillisen kerralla? Aika hauska ja asiakkaan roolia ehkä enemmän kunnioittava systeemi tämä tavallaan kuitenkin on, joten nautitaan nyt kun tarjoilu pelaa ja olut on erittäin hyvää. PISTEET: 36/50

"Kävelin hostellille maisemareittejä muutamaankin kertaa Reinin ylittäen ja yhden kölschin mentävä jano pääsi syntymään. Onneksi hostellin respa myy Gaffel Kölschiä pullotettuna halpaan hintaan."

Gaffel Kölsch
Tämä on varsin keltainen väriltään, saippuainen vaahto kutistuu pitsiseksi kerrokseksi piakkoin. Jo tuttuun tapaan maussa on selvää viljaista leipäisyyttä, jyviä ja yrttistä katkeruutta. Hedelmäisyys on tässä melko vähäistä. Erot oluiden välillä ovat kuitenkin varsin pieniä. Tässä katkerohumalointi tuntuu ehkä purevimmalta, mutta samaan aikaan myös hieman metalliselta. Samalla jälkimaussa on havaittavissa selvää pahvista tunkkaisuutta. Pullottaminen tuskin parantaa näiden makua yhtään. PISTEET: 28/50 635311

Päivä 2.
"Aamupäivästä kävelin kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa sain monta tuntia kulumaan helposti tuhnusateisesta säästä huolimatta. Teekasvinäyttely oli erityisen hieno ja mielenkiintoista elukkaakin vilisteli ulko-osastolla. Syömisten jälkeen suuntasin täysin vastakkaiseen suuntaan kaupunkia päiväoluelle."

Brauhaus Reissdorf
Kölschin kaipuu kävelytti vähän kauemmas keskustan vilinästä Reissdorfin panimon hanapaikkaan. Lounasaika on jo takanapäin, joten melko yksin täällä saa taas juomansa nauttia. Mahtuisi tänne muitakin, kohtuullisen suuri paikka tämä nimittäin on. Pitkän baaritiskin katteena on ilmeisesti vanhan mäskäyskattilan kansi ja muutakin kuparirekvisiittaa. Radio pauhaa taas yllättävän kovaa valmiiksi jauhettua tusinapoppia. MIKSI?

Reissdorf Kölsch
Kölsch on melko vaalean kullankeltainen ja upean vaahtoava. Leipäistä mallasta on enemmän kuin rutikuivaa jyvää, hedelmäisyys on marginaalista. Humaloinnissa on ehkä aavistus parfyymisyyttä. Maku on kuivempi kuin odotin ja katkeruus tuntuu kohtalaisen voimakkaana. Jälkimaku jää melko tyhjäksi, vaikka eivätkä nämä mitään runsaudensarvia ole muutenkaan. PISTEET: 31/50 636313

Früh Am Dom
Frühin kölschille omistettu, valtava oluttupa aivan tuomiokirkon vieressä. Ensivaikutelma paikasta on perätinegatiivinen, kun läppärin kaivelu aiheuttaa ensin jupinaa selän takana ja pian ihan suoraan päin naamaa. Äänensävy onneksi lientyy kun tarjoiliani huomaa minut ulkkikseksi, mutta silti pyydetään pitämään loruiluni lyhyenä. Koneita ei kuulemma yleensä sallita. Tilaahan tässä tyhjässä pöydässä olisi vaikka tanssiksi pistää, mutta kunnioitan talon tapoja pistämällä läppärin laukkuun. Kostoksi kaivan kuitenkin rakkaan ruutuvihkoni esille, tätä tuskin voivat kieltää. Vai pitääkö tässä kohta alkaa savitaululle raapustelemaan blogimerkintää? Olutvirta pöytääni ei onneksi ehdy, joten päästään itse asiaan.

Früh Kölsch
Melko vaalean kultaista olutta, vaahtokukka on tiivis. Melko yrttistä humalaa on reilusti tuoksussa. Maltaisuus on kuivaa ja rapeaa, hyvin pehmeää ja raikasta. Katkeroita melko hillitysti. Tässä toteutuu nyt hienosti saksalainen keittotaito maltaisuuden osalta, sillä ihailtavan pitkään kevyt maltaisuus kantaa pehmeänä ja maukkaana. Balsamia loukatun blogistin haavoille. PISTEET: 36/50

"Nimettömämmissä paikoissa kävin testaamassa vielä kaksi yleisesti myytävää Kölschiä."

Gilden Kölsch
Vaahto on löysää saippuahöttöä ja hiipuu vähitellen.Vilajanen ja leipäinen tuoksu, humalaa on ihmeen niukasti. Makeamman puoleinen maku, hieman jopa hunajaista, ei juurikaan hedelmäisyyttä. Keskikatkeraa ja jyväistä jälkimakua. Selvästi ontompi edelliseen verrattuna. PISTEET: 29/50

Dom Kölsch
Tämän oluen vaahto katoaa lähes täysin. Tuoksu on jokseenkin yrttisen humalainen ja jyväinen, myös hedelmäisyyttä on selvästi. Katkerointi tutuu yllättäen jopa vähän metalliselta. Varisin hyvää tavaraa silti, vaikuttaa melko tuoreeltakin. Ehkä aavistus tunkkaisuutta on kuitenkin jälkimaussa, mikä verottaa vähän pisteitä. PISTEET: 29/50

"Kokonaisuutena Köln yllätti positiivisesti. Olut on keskimäärin hyvää ja tuoretta, eikä kulisseissakaan ole valittamista. Perinteiset oluttuvat ja hauska tarjoilusysteemi tuovat oman lisänsä tunnelmaan. Varsinaisesti ei silti harmita lähteä eteenpäin, kun suunta on kohti etelää ja reissun ehkä odotetuinta etappia: legendaarista BAMBERGIA! Holy smoke!"