21.3.2012

Paluu Kööpenhaminaan 14.-16.3.

"Varasin kaksi kiireetöntä päivää Köpiksen jollekin käymättömälle olutkohteelle ja uusintaiskuun pariin tuttuun paikkaan. Hostelli löytyi tällä kertaa Nørrebrosta. Mikäpä olikaan palatessa, kun koko kaupunki tuntui sekoavan auringonpaisteesta ja ryntäävän kaduille ja kuppiloihin."

Mikkller Bar
Ensimmäisen illan ainoa "virallinen" ohjelmanumero. Hanatarjonta oli tietysti vaihtunut kuukaudessa lähes täysin, joten mielenkiintoisia oluita oli taas valinnanvaikeuteen saakka tarjolla. Kaikkea ei koskaan ehdi kuitenkaan kokeilla, joten pari pientä maisteluannosta riitti tällä kertaa minulle mainiosti.

The Kernel Citra on Rye
Sameaa, tumman oranssia ruis-ipaa. Todella tiukan sitruksinen ja hieman makeamman passiohedelmäinen humalointi, jossa on myös pientä pihkaisuutta. Pyöreää ja liukkaan maltaista ja kauttaaltaan melko katkeraa. Rukiin huomaa liukkaan koostumuksen lisäksi myös jälkimaun mausteisuutena, joka muistuttaa etäisesti lakritsia. Juotavuus melkoisen paksua ja öljyistä, hyvin pehmeää toki myös. Humalointi jää pihkaisena suuhun. Muheva maltaisuus ehkä syö vähän humalan puruvoimaa. Onnistunut ruisolut kuitenkin. PISTEET: 38/50

Kuhnhenn DRIPA
Tästä muodostuikin erikoisempien viljojen ilta: ensin ruista ja nyt riisiä. Michiganilaisoluen nimi on pidemmässä muodossaan Double Rye India Pale Ale. Melko tumman oranssia olutta, vaahto on vähän saippuaista. Tuoksussa on sitruksisuutta, yrttejä ja hieman marjaisuutta sekä tummaa karamellia. Keskimakeassa maussa karamellia on kohtuudella ja riisi ilmeisesti kuivattaa jälkimakun nopeasti antaen tilaa yrttiselle katkeruudelle. Lähes täyteläinen suutuntuma on liukas ja hieman öljyinen. Aluksi tämä ei tuntunut kummoiseltakaan, mutta lopulta opin pitämään nopeasti kuivahtavasta jälkimausta. PISTEET: 37/50

Päivä 2.
"Intouduin vielä tursitileikkeihin ja kävelin aamupäivästä pienen merenneidon patsaalle ottamaan sen pakollisen valokuvan. Nørrebrosta löytyi myös varsin asiallinen intialainen ravintola, jonka hintatasokaan ei tuntunut edes tsekeista palanneesta liian pahalta. Näiden toimien jälkeen oli aika suorittaa tällä haavaa viimeinen pyörähdys Kööpenhaminan olutelämään. Laadukas pyörähdys siitä tulikin."

Nørrebro Bryghus
Edellinen visiitti jäi liiasta tungoksesta johtuen harmittavan suppeaksi, joten tunsin velvollisuudekseni tulla uudelleen Nørrebrolle. Nyt satuinkin paikalle kreivin aikaan, sillä alakerran baari on lähes tyhjä, Nørrebron "Beer Ambassador" Kasper Larsen heiluu välillä tiskin takana ja Flying Couch Brewingin Peter Sonne panee parhaillaan tripeliään. Pääsen maistelun lomassa pääsen pian jutulle Larsenin kanssa, joka tarjoutuu oitis esittelemään panimoa vähän tarkemmin. Kuten vähän ounastelinkin, tämä 500 l:n panimo on varattu hörhöjen iloksi pantavaan "kivaan ja erikoiseen" sekä yhteistyösatseihin. Vakiolinjaston tuotteen pannaan suuremmassa panimossa 20 km:n päässä Kööpenhaminasta, jossa tilakustannukset ovat inhimillisemmät. Paiskaan tassua myös Peter Sonnen kanssa, joka kertoo nyt pantavasta Flying Couch-oluesta ja soimuspanijan arjesta. Ei kuulemma ole aivan yksinkertaista hyppiä jatkuvasti neljän eri panimon ja laitteiston välillä, ja tulevaisuudessa hän haluaisikin keskittyä panemaan oluitaan enemmän juuri täällä Nørrebrolla. Kysyttäessä heppu myöntää kuitenkin olevansa unelmatyössään, mikä on kyllä helppo uskoa. Jutustelun ohessa maistelemme kolmea käymistankeista laskettua, valmistumaisillaan olevaa ja osin vielä nimetöntä uutuustuotetta. Kiitos Kasperille ja Peterille, tämä oli koko reissun ehdottomia kohokotia!

Panimon tankeista:
Nørrebron panimoravintolan uuden savukala-annoksen kanssa paritettavaksi tarkoitettu turvesavuale on herkullisen pehmeää, hieman hedelmäistä, eikä ylitsevuotavan savuista. Toimii varmasti savuisen seitin kanssa, jolle on tarkoitettukin. Toisena lasiin tuli toistaiseksi nimetön ale, joka on mäskätty poikkeuksellisen korkeassa lämmössä ja normaalin katkerolisäyksen sijaan on korostettu aromihumalointia. Luvassa on vielä kuivahumalointi Cascadella ja Columbuksella. Perusmaltaan maku tulee tässä hyvin läpi, sillä katkeruus on pehmeää. Hyvin pehmeää, makean maltaista ja liukasta. Vaikutaa lupaavalta jo nyt, ja kuivahumalointi luultavasti vielä parantaa tilannetta. Kolmantena maistoimme Flying Couchin dubbelia, joka sekoittaa belgidubbeliin portermaista paahdetta. Tämä olikin belgejä selkeästi reilummin paahteinen ja lisätystä melassista huolimatta maltainen jo nyt. Hieman raakaa hiivaisuutta vielä tuntuu, mutta kypsyminen on toki vasta alussa.

Baarin puolella maistettua:
King’s Garden Brown Ale
Hyvin tumman meripihkainen olut, ohkainen vaahto on mukavan kermainen. Tuoksussa on makeahkon hedelmäistä humalointia, hieman marjaisuutta ja rusinaa sekä kevyesti palanutta leivänkuorta. Hieman karamellisen makea ja mukavan kuivahedelmäinen maku, paahteisuus on kevyttä ja hieman hapahkoa. Lopussa on aavistus suklaata. Katkeroita saisi olla minun makuuni enemmänkin. Maistuva, mutta vähän särmätön olut. PISTEET: 34/50

Stevns CCC
Erikoisjulkaisuna hanassa on todella mielenkiintoinen, kirsikoilla maustettu sour ale. Brettapakkaus on asustanut ranskalaisessa viinitynnyrissä (pinot noir) pari vuotta ennen kegitystä. Väriltään likaisen punaruskeaa, vaahtoa muodostuu kermaiseksi rinkulaksi punkkulasin reunoille. Tuoksussa erottuu päällimäisena voimakkas kirsikkaisuus ja vaniljainen tammisuus, jotka yhdistyvät hieman karvasmantelimaiseksi kokonaisuudeksi. Nahkaista ja hevostallimaista brettaakaan ei tarvitse etsiä. Näissä brettaoluissa on poikkeuksetta mielestäni mustaherukan lehteä muistuttaavaa tuoksua. Kirpeän hapan, hieman karamellisen makeana ja hedelmämehuisena alkava maku, jossa tuntuu selvästi tummaa, jopa suklaista maltaisuutta ja paahteista tammea. Suklaamallasta keitossa ei kuitenkaan ole, joten paahteisuus luultavasti suklaisuus on tynnyrin aiheuttamaa harhaa. Happamuus tiivistyy nahkaiseksi ja hedelmäisen nahkeaksi jälkimakuun, joka jatkuu kirsikkaisena lähes loputtomiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko latteahappoinen ja nahkean brettainen.  Kokonaisuutena Stevns CCC on tyylikäs, monimuotoinen sour ale. PISTEET: 39/50

Tripel de Lente Sauternes Barrel
Sekasikiötripel on käytetty belgialaisella saison-hiivalla, brettaa ja maitohappobakteereita on lisätty ja lopputulema on vielä tuupattu kypsymään Sauternes-tynnyriin ennen pullotusta. Samean punaoranssia, pullosta kaadettuna vähän saippuaisesti vaahtoavaa. Todella monimutkainen tuoksu puhkuu vaniljaista tynnyriä, vaaleaa kuivahedelmää, hapokkaita rypäleitä, kandisokeria, nahkaista brettaa ja hieman alkoholia. Hapokas, kohtuu rajusti maitohappoinen alku. Happaman marjaisena alkava maku on lopulta yllättävän selvästi kuivan maltainen. Hapanta ja marjarahkaisuutta, loppua kohti edelleen kuivuvaa ja hikeentyvää  ”villieläintä”. Puisen kuiva, marjainen ja vaniljaisen mausteinen jälkimaku. Onpahan moniulotteinen pakkaus. Tässä osuu moni asia minun makuhermoihini. Enkä voi olla huomaamatta, moni tämä olut on tynnyriaromeja lukuun ottamatta yllättävän läheistä sukua omille brettakokeiluilleni. Jälleen kerran tulee mieleen, että ehkä tähän leikkiin pystyisi itsekin… PISTEET: 41/50

Ølbaren
Kuukausi sitten en mahtunut sisään tähän Nørrbron kompaktiin olutparatiisiin, mutta nyt on onneksi väljempää. Pieni ja viihtyistä erikoisolutbaari kätkee sisäänsä 15 hanaa ja reilun pullovalikoiman. Hanassa tavaraa oli melko laidasta laitaa: tanskalaisia mikroja, Spezialin Märzen, jenkki-ipaa..

Beer Here Executioner.
Utuinen, melko vaaleaa DIPA vaahtoaa kestävän pitsisesti. Vahva, sitruksisen ruohoien ja siitepölyisen makea humalointi, karamelliakin tuntuu tuoksussa reippaasti. Maku on tiukasti sitruksisen katkera ja tasapainoisesti karamellinen. Makeutta ei onneksi ole liikaa. Jälkimaku on tuntuu viimeviikkojen tarjontaan verrattuna todella katkeralta. Pitää oikein kulmia kurtistella, sen verran ärhäkästi tämä iskee limakalvoille. Mukavasti tummaa karamellia tasapainottaa humalavyörytystä. Silti tämä ei aivan täysillä viehätä. Juotavuus on ehkä vähän raskasta, sillä mallasta on melko paksusti. Liiasta maltaisuudesta tulee harvemmin valitettua, mikä viittaisi mahan olevan edelleen liian täynnä pari tuntia syöminkien jälkeen. Tajoilukin tuntuu poikkeuksellisesti melkein liian lämpimältä. Näitä häiriöseikkoja ei voi kuitenkaan laskea oluen harteille. Vakuuttavaa jälkeä. PISTEET: 40/50

Evil Twin Cat Piss
Enteellinen (toivottavasti ei liiaksi) nimi lupaa voimakasta jenkkihumalointia tälle pullotetulle IPA:lle. Kuivahumalointi on hoidettu Nelson Sauvinilla, joka kuitenkin on mielestäni esim. Chinookia vähemmän kissankusinen. Hyvin vaalean keltaista ja utuista, kuohkean pitsisesti vaahtoavaa tavaraa. Nelsonille ominaisesti hyvin rypäleisen marjainen, hieman hapokas ja hunajainen tuoksu, jossa on selvästi inkiväärisen terävää mausteisuutta. Maku on melko kuiva ja vain kevyesti karamellinen, mutta nektarinen hedelmäisyys antaa hieman makeutta. Katkeruus alkaa mainostaa itseään tosissaan vasta loppupuolella ja onnistuu lopulta turruttamaan hop headinkin suun tyydyttyneeseen olotilaan. Hieman öljyisen liukas ja pehmeä, melko matalahiilihappoinen suutuntuma kaipaisi ehkä vähän ryhtiä. Kokonaisuus on kuitenkin vallan hyvin reilassa. PISTEET: 37/50

"Pari päivää Kööpenhaminassa kuluu vauhdilla, siitä eloisa kaupunki ja valtavalla vauhdilla laukkova olutkulttuuri pitää huolen. Aika loppuu kesken, mutta reilipassi loppui jo ja tyttökaveri on tulossa vastaan Tukholmaan, joten matkaan kai tästä "täytyy" taas lähteä. Kööpenhaminaan palaan kuitenkin heti, kun uusi mahdollisuus eteen tulee."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti