11.3.2012

München 3.2.-6.2.

"Bambergin ja Münchenin välimatka on reilut pari tuntia saksan tehokkailla raiteilla. Sänky järjestyy ilman varausta aivan rautatieaseman vierestä reilulla kympillä/yö. Kaupunkikierros voi siis alkaa. Ensimmäinen ilta kävelytti Isarjoen rantaan ja kauemmaskin, enkä oikein ehtinyt edes olutta nauttia. Lopulta jano kuitenkin voitti. Schneiderin oluttupa pullisteli väkeä lauantai-iltna, joten hetken paikkaa metsästettyäni jatkoin väljemmille vesille."

Ayinger Wirthaus
Melkein megalomaanista Hofbräuhausin oluttupaa vastapäätä on Ayingin huippupanimon huomattavasti mielenkiintoisempi hanapaikka. Hanoista löytyy koko panimon vakiotuotanto. Tynnyristä lasketaan Alkostakin tuttua Jahrhudertbieriä, johon on tietysti tartuttava. Baarimikko on hauskaa seurattavaa: höpsähtäneen oloinen kikkarapää joraa ja naurahtelee omikseen tuoppeja täyttäessään. Palvelukin oli ystävällistä. Englanninkielinen menu on oluiden nimien suhteen hämmentävä. Altbayrisch??? Dunkel on jotenkin väännetty ”Naturally Stoutiksi”.

Jahrhudertbier
Tarjoillaan savituopista, joten ulkonäöstä ei jää paljoa kerrottavaa. Näyttää se vaahtoavan kuitenkin. Tuoksussa on reilusti hiivaa, mutta myös humalien yrttisyyttä. Maltaisuus on notkeaa, pehmeää ja melko kuivan leipäistä. Lopussa hiivaisuus ja kevyt katkerointi toimivat hyvin yhteen. Ei yllä maltaisuudessa tai pehmeydessä Bambergin parhaimmiston tasolle, erittäin hyvää tämä silti on. PISTEET: 37/50

Altbairisch Dunkel
Tuttu, suodattamaton hanadunkel. Todella voimakkaasti vaahtoavaa, syvän meripihkanruskeaa ja hieman utuista. Selvästi liian kylmää. Tumman limppuinen maltaisuus hallitsee tuoksua, jossa on myös häivähdys suklaata ja selvemmin kuivahedelmäisyyttä. Ehkä pientä hiivaisuuttakin, samoin humalantuoksua. Mukavan kuivaa a maltaista, suklaisuus löytyy myös jälkimausta. Katkerohumalointi on kevyt. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko pehmeä, mutta turhan hiilihappoinen. PISTEET: 33/50

Päivä 2.
Suuntaan aamusta jo totuttuun tapaan puistokävelylle, johon Englishgarten lienee täällä paras paikka. Valtavassa puistoalueessa riittää koluttavaa vaikka päiväksi, ja täällä pääsee myös surffaamaan rakennetulla kestoaallolla! Biergarteneitakin on useampia, mutta ne ovat talvisin suljettuja. Aika kuluu kyllä ilman oluttakin, sillä valokuvaaminen vie huomion muualle. Klo. 13 tunnen olevani valmis takaisin kaupunkiin.

Schneider Weisse 
Tällä kertaa mahdun juuri ja juuri sisään timantinkovan vehnäolutpanimon suureen tupaan. Puheensorina on melkein huumaavaa suuressa hallissa. Vieressä istuu pöytäseurue raavaita baijerilaismiehiä polvimittaisissa lederhoseneissan ja tupsulakeissaan. Suurin osa panimon tuotteista on saatavissa, hanaversioina tällä kertaa Tap1 Meine Blond Weisse, kaikille tuttu Aventinus ja Tap7 Unser Aventinus. Tap7 on vielä testaamatta, joten siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

TAP7 Unser Original
Samean ruskeankeltainen vehnä, vaahto on todella upean kermainen ja tiivis. Tuoksussa on reilusti ylikypsää banaania ja persikkaisuutta, hiivaisen hapahkoa marjaisuutta ja neilikkaa. Sekä tietysti tuoretta vehnäpullaa. Ilahduttavan kuiva maku on hiivaiseen tapaan hapahko ja säilyttää hyvin raikkautensa loppuun saakka. Kevyehkö suutuntuma, mutta ei mitenkään vetinen. Erittäin raikas hefeweisse, jota kelpaisi litkiä kesän lämpiminä päivinä myös Pohjanlahden rantamilla. PISTEET: 36/50

TAP 4 Meine Grünes
Uusi tuttavuus on tämäkin hieman tukevampi (6,2 %) kevät/kesäkauden luomuvehnä. Tämä tarjottiin pullosta, mutta uutuusarvo selätti hana-Aventinuksen. Lasivalinta vähän ihmetyttää, valkkarilasi ei tunnu vehnäoluelle sopivalta valinnalta. Hiivoja ei saa kertakaadolla pieneenlasiin mitenkään. Melko vaalean keltainen väri, reilusti vaahtoa ja kuohkeaa vaahtoa. Yllättävän kuivasti jyväinen jo miedosti vehnäinen tuoksu: onko tässä kausioluessa kenties normaalia vähemmän vehnää vai onko tämä luomumaltaan ominaisuus? Humalointi on ilahduttavan voimakas, selvästi kukkaiyrttinen. Moderinia otetta tässä selvästi on, vähän Hopfenweissen tapaan. Maku alkaa kuivan maltaisena ja hieman kuivahedelmäisenä, kypsempi ja makeampi banaanisuus ja neilikkainen sekä yllättäen selvästi fenkolimainen hiivan mausteisuus korostuvat vasta lopussa. Ketkeruuttakin on varsin rapeasti. Pehmeä, keskitäyteläinen ja todella raikas vehnä, joka erottuu selvästi valtavirrasta. Luomusta plussaa. PISTEET: 42/50

TAP6 Unser Aventinus
Enää en voinut vastustaa kiusausta maistaa tätä ehkä kaikkien aikojen parasta vehnäbockia hanaversiona. Onneksi 0,3 l. annos on saatavissa ja hienosta nimikkolaista tarjoiltuna. Huikean kuohkea ja pilvimäisensti kumpuileva vaahto, neste on sitä tuttua kuraviemärinsameaa tasoa. Todella voimakkaasti ylikypsien, tummien hedelmien makeanhapanta tuoksua ja vehnänisua, valtavasi hiivaisuutta. Tästä sekalaisesta sopasta voi kuvitellalöytävänsä ainakin aprikoosia ja mansikkarahkaa, hedelmäpurkkaa ja nallekarkkeja. Hedelmäisyys tuntuu vielä kertaluokkaa voimakkaammalta ja ”mädäntyneemmältä” kuin pulloversiossa. Hiivaisuus tuo pientä hapokkuutta jälkimakuun. Täyteläistä ja pelottavan pehmeästi kuohahtavaa herkkua. Voiko vehnäolut muuttua enää herkullisemmaksi? PISTEET: 43/50

Augustiner Am Dom
Kirkon kupeessa sijaitseva Augustinerin jakelupiste Andechserin luostaripanimon ravintolan vieressä. Messuhallimaista tunnelmaa poikkesin sisään, kun tilaakin on reilusti tarjolla. Näpsäköitä, baijerilaisasuisia tarjoilijoitakin täällä voi bongailla.

Hell
Tämä taitaa olla koko kaupungin suosikkijuoma? Jos tilaat Münchenissa ”yhden ouen”, on tämä kaupungin vanhimman panimon lager todennäköisesti se mitä saat. Pieninkin nakkikoppi pitää tätä valikoimissaan, tyhjiä ja tyhjeneviä pulloja ei voi olla näkemättä katukuvassa. Hanasta tarjottua tämä on kirkkaan kultaista ja pilvimäisesti vaahtoavaa. Maltaisuus on viljaista ja tuoreen leipäistä, kevyehkö humalointi yrttisen makeaa ja hieman mausteista. Keskimakeaa, hyvin pehmeää maltaan makua, loppussa tasapainottava humalan kosketus. Tähän paikallinen olutkulttuuri pitkälti kulminoituu: äärimmäisen hyvin pantua laatulagria on mukava siemailla, mutta ei tämä riemukiljahduksia aiheuta. Toki tämä on joka osa-alueella parempaa kuin yli 90% kotimaisten supermarkettien lagertarjonnasta. PISTEET: 34/50

Andechser Am Dom
Ruokailua ja lepoa, sitten takaisin kirkon kupeeseen uutta panimoa tyypittämään. Panimo on varsin kovassa maineessa, ainakin jos RB:n presentiileihin on uskominen. Paikka on tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ”ihan jees”, muttei mitään erityisen muistettavaa.

Andechser Helles
Kirkas ja kultainen väri, tiivis vaahto lässähtää vähän. Melko reilusti heinäinen humalointi piristää tuoksua, joka on reilusti maltainen. Maltainen ja hieman makeahko, aavistuksen kermatoffeinenkin. Katkeruus on hyvin kevyttä. 4,8 % olueksi maltaisuus on todella tukevaa. Vakuuttavaa jälkeä. PISTEET: 45/50

Andechser Doppelbock
Tämän hanasta laskettavan tuplapukin takia tänne oikeastaan tulin. Koko tuoppia ei onneksi tarvitse kiskaista: puolikas on myös saatavana.  Väri on syvän rubiininpunarruskea, vaahtokukka on tiiviin kermainen. Valitettavan kylmältä tuntuu. Tuoksu on kuitenkin todella herkullinen. Viikuinaista kuivahedelmää, makeampaa arpikoosia ja hieman viinikumisuutta nojaa jykevään ja hieman siirappiseen maltaisuuteen. Hieman paahtoleipää, jopa suklaisuutta on. Hyvin maltaista ja hedelmäistä, muttei liian makeaa. Jälkimaun kevyt katkeruus on luultavasti juuri se olennainen tasapainotekijä. Pientä marjaisuuttakin tästä löydän. Alkoholin voi juuri ja juuri aistia, mutta se sekoittuu kyllä hyvin hedelmäsyyteen. Erittäin hyvä esitys tyylissään. PISTEET: 41/50

Hofbräuhaus, Platzl
Turistirystähän tämä on, mutta jotenkin petturiksi olisin itseni ehkä tuntenut jos en olisi käynyt katsomassa yhtä maailman kuuluisimmista juottoloista sisältä. Valtavan suuri halli ja väkeä on kuin pipoa, mutta ihmeesti vain paikka löytyy ja tarjoilukin toimii, sillä tuopposen saan eteeni lähes välittömästi. ”Tuoppoen” on täällä ehkä vähän kyseenalainen termi, nimittäin litra taitaa olla täällä pienin annoskoko. Orkesteri soitaa perinnemusaa melkein vieressä.

Hofbräu Original
Tuttua huttua, mutta mitäpä muuta tänne tullessaan oikein osaa tilata? Ruohoista humalointi, makeahkoa ja leipäistä maltaan tuoksua. Maultaan makeahkon maltainen lager on kevyesti katkera ja pehmeä, selvästi tuore ja laadukas. Tulipahan koettua, mutta ei tämä karnevaalimeininki ole minua varten. PISTEET: 30/50

Päivä 3.
"Viimeisenä päivänä keskityin pääasiassa muihin harrasteisiin. Kasvitieteellinen puutarha haukkasi suurimman osan päivästä, ja voin kyllä suositella visiittiä kenelle tahansa. ”Alan miehenä” pääsin ilmaiseksi sisäänkin. Yritin mennä myös Oktoberfestmuseoon, mutta se piti ovensa jostakin syystä kiinni. Aikaa jäikin sitten muutamaan oluttupavierailuun."

Paulaner Im Tal
Paulanerin tap house on vilkkaan ostoskadun varressa. Melko fiinin oloinen paikka muistuttaa ehkä enemmän ravintolaa kuin oluttupaa. Hanasta on saatavissa Paulanerin perustuotteet ja myös Kellerbier, joka takia tänne tulin.

Paulaner Original Kellerbier
Ulkonäöltään täydellinen kellerbier: houkuttelevan utuinen ja kultaisen kuultava neste koristautuu paksulla ja tiiviillä vaahtohatulla. Todella kaunis tuopillinen. Tuoksu on hyvin hiivainen ja leipäisen maltainen, mutta myös yrttistä humalaa erottuu. Hieman makeahkon leipäistä ja hiivaisen hapahkoa, hyvin kevyesti katkeraa kellerbieriä. Pehmeä ja lähes hapoton suutuntuma. Vähän munaton ehkä, mutta hyvää silti. Katkeruutta lisää, kiitos. PISTEET: 35/50

Augustiner Bräustuben
Augustinerin panimon suuri oluttupa hostellini lähellä oli vielä katsastamatta, joten sinne siis. Täällä oikeaa fiilistää, porukkaa paljon tunnelma leppoisa. Paljon panimorekvisiittaa on nähtävillä, pöydästäni avautuu lasin läpi näkymä mm. panimon vanhaan hevostalliin. Ilmeisesti paikallisjoukkueella on matsi St. Paulia vastaan, molempien faneja näkyy mahtuvan (ainakin vielä) jopa samaan pöytään. Viimeisen illan kunniaksi ajattelin syödä reissun toisen lämpimän ruoan. Kermainen sienikastike ja ”pottuknödel” maistui, eikä ruokajuomassakaan (Augustiner Edelstoff) ollut valittamista. Jälkiruoaksi sopi sitten maistaa panimon Doppelbockia.

Augustiner Maximator
Pullotettu, 7 % tuplapukki vaahtoaa todella voimakkaasti. Väri on tumman meripihkainruskea. Tummaa, siirappisen limppuista maltaisuutta makean hiivaissävytteisellä kuivahedelmäisyydellä. Ei kovin intensiivinen kuitenkaan. Suht makeaa, runsaasti rusinaisuutta ja siirappia lopua kohti tiivistyen. Todella pehmeää ja samettista, suutuntuma on keskitäyteläinen. Hyvää on, mutta ei pärjää Andechserille. PISTEET: 36/50

Der Pschorr
Viimeisenä vetona pistokeikka Der Pschorrin oluttupaan. Korkea, hallimainen tila, jossa on myös parvi. Selvästi muita modernimpi ilme, jopa hanat toimivat nappia painamalla kuin mitkäkin limukoneet. Edelhell ja Weisse laketaan sentään suoraa tynnyristä. Palvelu on todella hidasta, vaikka paikka ei ole edes täynnä.

Edelhell
Vaahtoa voimakaasti, vari on kirkkaan kultainen. Mukavasti yrttista ja tuoreen ruohoista humalaa tuoksussa, jopa pientä parfyymisuutta. Malltasta ei sitten juuri tuoksusta erotakaan, ja myös maku on yllättävän vetinen. Katkerotkin tuntuvat tuoksuun nähden vaatimattomilta. Maltaisuutta on enemmän vasta aivan jälkimaussa, joka on lopulta varsin miellyttävä, vaikkakin kevyt. Vähän vaisu esitys. PISTEET: 29/50

"München oli pitkälti sitä, mitä siltä odotinkin: laadukasta lageria saa vähän joka kulmasta, mutta todellisia helmiä saa sitten sukellella uutterammin. Schneider Weisse on ehdoton käymiskohde ja myös Ayinger Wirthaus kannattaa tsekata jos panimosta tykkää (voiko olla tykkäämättä?).  Myös Andechserin tuotteet vaikuttivat laadukkailta, joten retkeä luostaripanimolle kannattanee mahdollisuuksien mukaan harkita. Tunnelmallisin oluttupa oli mielestäni Augustiner Bräustube ja myös panimon tuotanto on tiukkaa laatua. Monet saavat varmasti myös Hofbräun hulinasta hyvän fiiliksen. Kaupoista saa samaa laatutavaraa suomalaisittain katsottuna lähes ilmaiseksi, eli myös kalsari/puistojuovoiluun on täällä hyvät saumat, mikäli tämä on sinun juttusi. Kaupungista löytyy tosin paljon nähtävää ja tehtävää myös tipattomille hetkille, joten kolmen yön pysähdys tuntui minimiltä minulle. Seuraavaksi vaihtuu maa, kun hurautan pikavisiitille Salzburgiin. Saapa nähdä, mitä viineistään enemmän tunnetulla Itävallalla on alppimaisemien lisäksi tarjottavana."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti