Kotiolutta lasissa: Pale Birthday Ale

Lukijani synttäriolueksi taannoin panemani, ja kieltämättä täysin mielikuvituksettomasti nimeämäni Pale Birthday Ale on nyt ollut pullossa vajaat kolme viikkoa. Oluen lähtökohtana oli varsin simppeli ja perinteinen American Pale Ale ja avainsanoja Cascaden ja Amarillon aromit, keveys sekä helppo juotavuus. On siis aika korkata toinen testipullo. Viikko pullotuksesta avaamani yksilö ei ollut ilmesisesti täysin hapottunut ja vaikutti siten vähän keskeneräiseltä, mutta nyt jo pitäisi oluen todellisen potentiaalin olla arvioitavissa.

Pirteä sihahdus korkin auetessa kertoo hiilihappojen olevan nyt siellä missä pitääkin. Lasiin kaadettaessa olut näyttää utuisen oranssilta, aavistuksen punertavalta ja sen ohuehko vaahto on kermainen ja pitsinen. Hiilihappojen myötä humalien tuoksu on nyt ensimmäistä testiyksilöä vahvempi. Tutut ja turvalliset jenkkilajikkeet antavat sitruksisia ja hieman hunajamelonisen makeita hedelmän aromeja, mustaherukan lehteä muistuttavaa mausteisuutta ja aavistuksen pihkaa. Humalointi on tuoksussa pääosassa, mutta taustalta kurkkii kevyt karamellimaltaisuus. Maku alkaa kuivana ja yrttisen katkerana, loppua kohti kehittyy kevyttä paahtoleipäisyyttä ja keramellimaltaisuutta. Katkerohumaloinnin voima kasvaa hiipivästi ja jälkimaku jatkuu yrttisen katkerana kiitettävän pitkään. Aavistus jotain pähkinään viittaavaa paahdetta ilmaantuu katkeroiden sekaan oluen valahdettua kurkusta jo aikoja sitten. Kokonaisuus on reilusti humalapainotteinen, mikä oli tarkoituskin. Aavistuksen enemmän jäännössokereita ehkä kuvittelin saavani. Lähtökohtana oli kuitenkin selkesäti IPA:a kevyempi olut (tässä n. 5,6 %), joten eipä tältä toisaalta kovin täyteläistä otetta voinut odotellakaan. Itse kyllä pidän oluen kepeästä raikkaudesta ja viipyilevästä katkeruudesta, ja tämä taitaakin olla rapsakammasta päästä panemani oluita. Toivottavasti maistuu tilaajallekin.

Tilannepäivitystä myös Bland Lagerin osalta. Tilaamani Wyeast Urquell-hiiva osoittautui sudeksi, joten jouduin turvautumaan Brewfermin kuivahiivaan. Käyminen lähti onneksi nopeasti käyntiin uudella hiivalla ja olut on viettänyt jo pari viikkoa lagerointilämmössä (mun jääkaapissa ~ 3 astetta). Kuivahumalointia pitäisi lisäillä lähipäivinä. Vaihtoehtoisesti ajattelin käyttää "humalateetä", eli hauduttaa humalia teen tapaan kuumassa vedessä ja lisätä haudukkeen vasta lähempänä pullotusta. Katsotaan, kummalle kannalle vaakakuppi lopulta kallistuu.

Lopuksi mainittakoon juuri tekemäni tilaus ruotsin Humlegårdenista. Sieltä pitäisi saapua lähiaikoina reilu satsi humalia mm. Uudesta-Seelannista, jenkkilästä ja briteistä. Jokunen hiiva ja vesikemikaaleja tuli myös napattua. Samalla hamusin myös täydennystä mallasvalikoiman tummimpaan päähän, joten "Raksilan panimolta" on luvassa jotain todella synkkää lähitulevaisuudessa.