Makunystyröiden kalibroimiseksi otimme alkuun hanasta annoksen porilaista Beer Hunters Mufloni Huurupukkia. Kevyehkö, 4,5 % portteri on lähes musta ja vaahdoltaan kermainen. Tuoksu alkaaa kuivan paahteisena, hieman palaneen leipäisenä je kehittyy lopulta hennon suklaiseksi ja aavistuksen hedelmäiseksi. Kuiva ja melko paahteinen maku on aavistuksen hapahkolla otteella paahteinen ja kevyen katkeraan jälkimakuun ilmaantuu myös hieman pähkinää. Kevyt olut väistelee vetisimmät ojanpohjat kiitettävästi, eikä pehmeässä suutuntumassa ole juuri valittamista. Miellytävä olut kaikin puolin. PISTEET: 33/50.
Seuraavaksi askel vahvempaan suuntaan ohiolaisen Hoppin Frogin Frosted Christmas Alen (8,6%) merkeissä. Tämä jenkki ei ulkonäöllään kosiskele, sen verran mutaiselta punaruskea ja niukkavaahtoinen olut vaikuttaa. Tuoksua hallitsevat voimakas kanelisuus ja karamelli, mausteinen raparperipiiraka tästä ehkä tulee eniten mieleen. Maku mukailee tuoksua. Makeutta, jälkimakussa kitalaessa kihelmöivää inkivääriä. Ei juuri humalaa. Kuohkea juotavuus ja näennäinen keveys takaavat kuitenkin hyvän juotavuuden. PISTEET: 33/50.
Synkkyyttä uhkuu Suomen talvi, joten Imperial Stout on luonnollinen jatke edellisille. Kalifornialaisen Port Brewingin Santas Little Helper (10 %) on selkeasti talvikauden olut ilman maustekikkailujakin. Olut kaatuu lasiin öljyisen mustana, ohut vaahto on sekin tummemmasta päästä. Tuoksu on intensiivisen paahteinen, lähes palanutta limpunkuorta muistuttava ja siitä irtoaa reilusti kahvisia ja suklaisia aromeja. Makeaa maltaisuutta on myös reilusti, samoin kuivattujen luumujen tiivistettyä hedelmäisyyttä ja aavistus alkoholia. Makeahko maku on ylellisen maltainen, hieman mallassiirappinen ja lakritsaisen suolainen. Jälkimaun kohtalainen katkeruus tasapainottaa makeutta, mutta ei hallitse. Täyteläinen olut maistuu mainiosti, vaikka ei ehkä aivan monimuotoisimpia tyylinsä edustajia olekaan. PISTEET: 40/50.
Lopuksi vielä toimintansa lopettaneen tanskalaispanimo Ølfabrikkenin Winter Porter (11 %) vuodelta 2007. Tyyliltään tämä on balttilainen porter, ja pantu siis pohja (eli lager) hiivalla läntisemmistä sukulaisistaan poiketen. Harvoin näin ikääntyneitä oluita saa lasiinsa näillä nurkilta. Olut väriltään musta, ja beigeä vaahtoa muodostuu niukalti. Oluen ikä on aistittavissa tuoksun sherrymäisestä kuivahedelmäisyydestä, josta löytyy mm. rusinaa ja raikkaampia punaherkukkaisia ja kirsikkaisia sävyjä. Hieman suklaisuutta on säästetty myös oluen eläkepäiville, ja aavistus vaniljaista mausteisuuttakin on aistittavissa. Maku on alussa hieman siirappinen, lopussa lähes puumaisen kuiva ja hienostuneen hedelmäinen. Humalointi on odotetusti on jo kaikonnut miltei havaitsemattomiin. Lämmitystehoa on, mutta se kuuluu toki asiaan. Täyteläinen, sherrymäinen ja matalahiilihappoinen suutuntuma korostavat ikääntynyttä vaikutelmaa. Monimuotoinen ja ehdottomasti mielenkiintoinen olut, jota maistan mielelläni uudelleenkin, mikäli tilaisuus (eli jakoseura) järjestyy. PISTEET: 38/50.
Hintaa jakamillamme pulloilla (jenkit 0,66 l, tanskalainen 0,75 l.) oli varsin inhimilliset 16 €/kpl, joten kannattaa käydä kokeilemassa. Hienoa, että olutkultturi löytää pikkuhiljaa tiensä myös tänne periferiaan!
P.S. Tyrkkäsin Ardelle viekä lähtiäisiksi kouraan pullollisen Pale Birthday Alea, joten vähemmän subjektivisia arvioita tuoreimmasta panoksestani lienee lähiaikoina luettavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti