Bismarck on StaPa:n tulkinta imperial pilsistä, eli vahvasta (tämä 7 %) ja voimakkaasti humaloidusta vaaleasta lagerista. Tyyli on kiinnostava ja haastava, sillä vaalean lagerin puhtaan mallasrungon alle on vaikea kätkeä niin panimoteknisiä ongelmia kuin vahvuuden mukanaan alkoholisuutta. Aromaattinen humalointi on tässä tärkeässä osassa, mutta sekään ei saisi jyrätä maltaisuutta täysin alleen. Kuten niin usein, tasapaino on avainasemassa. Lagereiden lähtökohtaisesti puhtaampi luonne tekee kuitenkin tasapainon löytämisestä vielä haastavampaa kuin pintahiivaoluiden tapaiksessa. Pahimmillaan imperial pils voi olla yltiömakea ja alkoholinen "viinalager", parhamillaan taas voimakkaan katkera ja aromaattisen humalainen nautinto lagerin liukkaalla juotavuudella. Mikkellerin jenkkihumaloitu Draft Bear on edelleen suosikkini tässä tyylilajissa. StaPa:n versio on humaloitu saksalaisilla jalohumalilla, joita on lisätty myös kypsytysvaiheessa "kuivahumalointina" antamaan vielä lisää aromia. Panimon pullotuokset ovat ollee poikkeuksetta vähän pliisuja, toivottavasti Bismarck potkii terhakammin. Oman testiyksilönsä voi noutaa Arkadian Alkosta hintaan 5,98 €.
Bismarck on vaalean kuparinruskea väriltään, keskikoinen vaahto on hyvin kermainen ja houkuttelva. Tuoksu on käytetyille humalille tyypillisesti hienostuneen yrttinen, makeahko ja hieman kukkaisen hunajainen, ruohoinen ja jopa herukkainen. Myös selkeä maltaan makeus tuntuu nenässä vaikuttaen aaivistuksen karamelliselta. Ote on hento mutta houkutteva, eikä merkkiäkään epäpuhtauksista ole havaittavissa. Makukokemus alkaa voimakkaan maltaisena ja leipäisenä, mutta onneksi ei kovinkaan makeana. Katkerutta ei ole liiaksi, mutta kauttaaltaan riittävästi tasapainottamaan maltaan makeutta. Mallas kehittää bockeista tuttua hedelmäisyyttä, joka tässä tapauksessa menee lähelle kuivattuja viikunoita ja aprikooseja. Hedelmäisyyttä ikään kuin kuorruttaa kevyt karamellinen vivahde, joka ovelasti ilmaantuu myöhäisessä jälkimaussa. Alkoholi lämmittää lopussa kohtalaisesti, maistuukin hieman ja tekee suutuntumasta hieman nahkean, mikä on kuitenkin melko pieni kauneusvirhe kokonaisuuden ollessa muilta osin näin hyvin reilassa. Keskitäyteläistä suutuntumaa kuljettaa kuohkea hiilihapposuus, eikä panimon tuotteita vaivannut latteus onneksi vaivaa. Miellyttävä, selvästi mallaspainotteinen imperial pils, johon on saatu monimuotoisuutta luultavasti hyvin yksinkertaisilla raaka-aineilla. Kun vielä juotavuuskin on kohdallaan, ei tästä voi kuin tykätä. Viihtyy hyvin yksikseen, mutta varmasti myös tuhtien ruokien kaverina. PISTEET: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti