Jatkossa kotiolutaiheiset kirjoittelut löytyvät sitten Kotiolutta -otsikon takaa ihan vain selvyyden vuoksi. Charoli Pale Ale on siis valmista, on itse asiassa ollut jo viikon ja jokunen pullo tuli jo testattuakin kavereiden avustuksella. Nyt on hyvä syventyä ja ruotia olutta vähän tarkemmin. Muistin virkistykseksi: Charoli Pale Ale on kevyt, karvan alle 4 % jenkkihumaloitu ja paahdetulla Charolipähkinällä maustettu vaalea ale. Panohommista löytyy lisää infoa ylempää linkin takaa.
Tämä tapaus kaatuu lasiin meripihkanruskeana ja hieman utuisena. Vaalea vaahto on kuohuvaa ja isokuplaista sorttia, mikä jo kielii liian korkeasta hapotuksesta. Kaataa saa varovaisesti tai useassa erässä, mikäli tämän meinaa saada mahtumaan pullokoolle mitoitettuun lasiin. Kuohu laskee kuitenkin aikanaan, jolloin nenän saa kastumatta lasiin. Humalointi on varsin ilmeinen: jenkkilajikkeiden sitruksisuus, makea kukkaisuus ja pihkaisuus nousee mukavasti esiin. Lisäksi erottuu hieman hiivaista marjaisuutta ja kevyelti karamellia. Maku on odotetusti melko kevyt. Siinä erottuu karamellisia ja hieman keksimäisiä maltaan makuja ja lopussa hieman pähkinäisyyttä. Katkeruutta on ihan mukavasti, mutta hiiva kannattaa ehdottomasti pitää pullossa mikäli humalista haluaa saada purevuutta irti. Kuivakassa jälkimaussa on varsin mukava humalan flavori. Pieni hiivainen maku ehkä vaivaa. Sen siitä saa, kun ei suunnittele hommia etukäteen ja joutuu tyytymään marketin paskaan halpishiivaan (Muntonsin pussihiiva, varokaa! Kyseinen epeli muuten lopetti jo toistamiseen sokerien syönnin liian aikaisin kuin seinään, joten tämä oli taatusti viimeinen kerta kun kyseistä laatua käytin). Suutuntuma ei ole toivottoman ohut näin kevyelle oluelle ja siinä tuntuu mallasvalinnoilla (mm. hieman vehnää) hakemaani pyöreyttä suunnitellusti. Liika hiilihappo on suurin ongelma, se saa kevyen oluen tuntumaan vielä kevyemmältä ja terävältä. Kannattaa näköjään pyöritellä lasissa enimmät pihinät reilusti pois, jolloin suutuntuma paranee oleellisesti.
Muutamasta kömmähdyksestä huolimatta Charoli Pale Ale jää kokemuksena plussan puolelle. Mallaspohjaan voi olla jopa tyytyväinen. Humaloinnissa ei taaskaan päästy tavoiteltuun intensiteettiin, mutta kyllä tästä idean saa. Pullotusvaiheessa lienee tapahtunut joku moka sokerin punnituksessa, muuten liikahapokkuutta on vaikea selittää. Onneksi sheikkaamalla pääsee pahimmista eroon. Hiiva aiheutti harmaita hiuksia käymisongelmineen, enkä juuri tykkää ko. kannan ominaismaustakaan. Varovasti kaatamalla suuriman osan saa onneksi jätettyä pulloon. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein ja tässä tapauksessa se kevyt, melko raikas ja maistuvakin. Tästä olisi helppo jatkaa reseptin viilausta.
Hei! Eksyin sivuillesi jotain kautta.. Mielenkiintoiset sivut kyllä, kiitos niistä!
VastaaPoistaItselläni kävi Muntonsin halpishiivan kanssa täsmälleen sama ilmiö viime keväänä, kun tein pienen n. 8 litran satsin all-grainin pelkästä Münchener-maltaasta. Käyminen tuntui alkavankin jotenkin epämääräisesti ja muutaman päivän käymisen jälkeen ominaispaino jäi keikkumaan pitkäksi aikaa johonkin 1.020 tienoille. Noin viikkoa myöhemmin muistaakseni pullotin ja paino oli laskenut yllättäen 16:n. Oluesta kehittyi jostain syystä kuitenkin paras tekemäni olut, mutta käyminen ilmeisesti jatkui vielä pullossakin, kun hiilihappoa oli selvästi liikaa. Muntonsillahan on myös jokin premium-versio, jota ne suosittelee täysmallas-oluille.
Terve vaan ja kiitos kehuista!
VastaaPoistaKokemuksesi tuosta hiivasta kuulostavat kovin tutuilta. Taisipa mulla hyytyä vielä juurikin noihin 1.016 lukemiin molemmilla käyttämilläni kerroilla. Voihan se olla että tuo Charoli Pale Alen hiilihappoisuus johtui pullossa uudelleen startannesta käymisestä. Ei tullut mitattua ominaispanoa enää pullotetusta tuotoksesta, mutta ehkä se pullotussokerin lisääminen sai vielä hiivan innostumaan. Olut muuten parani vielä kypsyteltäessä selvästi, vieläkin tuota on jokunen pullo jäljellä ja hyvältä maistuu.
Minkälaista lopputulosta hait tuolla puhtaasti munichista pannulla oluella? Maltaista ilmeisesti ainakin, mutta mitä vahvuutta kantavierteeseen? Entäpä humalointi? Bockit kai ainakin on joskus pelkää munichia, mutta ne on tietty lagereita.