Horisontti on tänä iltana harvinaisen vaaleanpunainen. Tummanpunaisine käärepapereineen pinkein sydämin koristeltuun peltitötsään pakattu pikkuruinen pullo Sweet Horizonia on kyllä harvinaisen söpö ilmestys. Kyseessä on 14 % etyylialkoholia sisätävä imperial stout, johon on tuupattu sokereiden lisäksi kahvia. Nimen mukaisesti makeutta pitäisi riittää ja Sweet Horizon on siis lähinnä jälkiruokaolut. Onneksi tuli tänään syötyä joku leivänkannikka, joten korkkaaminen on oikeutettua toimintaa.
Sweet Horizon on tyylille uskollisesti väriltään lähes musta olut. Harvinaisen siirappisena juokseva olut muodostaa beigeä vaahtoa minimalistiseen tyylin pineksi rinkulaksi lasin reunoja kiertelemään. Tuoksussa erottuu kevytpaahteista ja makeaa kahvia, runsaasti siirappisuutta ja ylikypsiä marjoja. Lakritsia selvästi ja vaniljaa kevyemmin. Suuhun päästessään olut todellakin lunastaa nimensä: tämä taitaa olla makein koskaan juomani olut. Silkkaa sokerisuutta on todella runsaasti, eikä se tunnu kehittyvän oikein mihinkään. No joo, onhan siinä melassisuutta, mutta mistään rommimaisista sfääreistä ei kyllä voi puhua. Kahvisuus on vahvaa, mutta ote saisi olla paahteisempi. Käyneitä marjoja ja vahva tujaus alkoholia, portiviiinikin tästä tulee helposti mieleen. Lopussa tuntuu hieman lakritsia ja intiaanisokerista tuttua makua, jota on vaikea kuvailla. Syvyyttä alkaa siis pikkuhiljaa löytyä, joten ehkä kevytkin viilennys oli tälle oluelle liikaa. Humalointi peittyy makeuteen aika täydellisesti. Makupaletti jää yllättävän kapeaksi ja sokerisuus korostuu aivan liikaa. Hyvää barley winea jaksaa lipitellä isommankin pullollisen vaikka yksinään makeudesta huolimatta, mutta tätä siirappia lipittäessä jo 0,25 litraisen pullon tuhoamiseen ottaisi mielellään avuksi kaverin tai pari. Se kertoo jo jotakin Sweet Horizonin juotavuudesta, jota ei pelasta edes siirappisen paksu ja prosentit hyvin kätkevä suutuntuma. Aika kova pettymys. PISTEET: 32/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti