Löysin lähikaupasta halvalla kunnon snifferilasin, joka pitää heti pistää testiin. Kaapista valikoitui Mohawkin Imperial Porter, jonka luulisi olevan parhaimmilaan juuri isosta snifferistä fiilisteltynä. Olut on pantu Sigtunalla, kuten aiemmatkin testaamani Mohawkit. Jos ovat aiemmat vakuuttaneet tuoteselosteillaan, niin tämä se vasta kovat kortit pöytään lyökin. Panimomestari ei ole tyytynyt kymmentä mallaslaatua vähempään ja humalalajikkeitakin on mukana peräti kahdeksan. Lisänä vielä raakasokeria ja hunajaa. Taitaa olla melkoinen makupommi luvassa.
Lähes musta portteri kuohuu melko voimakkaasti kaadetaessa ja beigeä vaahtoa muodostuu runsaasti. Ensinuuhkaisut antavat lakritsia, runsaasti tummaa hedelmää, pihkaisen yrttistä humalaa ja lupauksen todella tukevasti paahteisesta maltaisuudesta. Isoa lasia on mukava pyöritellä ja jahdata muitakin aromeja. Tummaa suklaata sieltä vielä löytyi. Mausta löytyy rutosti maltaista voimaa, mutta liikaan makeuteen ei onneksi sorruta. Hieman hapahkosti suklainen ja kahvinen paahteisuus tasapainottaa enimmät siirappisuudet ja mukavasti nipistelevä humalointi on sopivassa suhteessa maltaisuuteen. Muistuttaa joiltakin osin Slottskällans Imperial Stoutia. Suolaista lakritsisuutta on ehkä vähän turhan paljon makuuni, eikä alkoholisuuskaan pysy ihan täysin piilossa. Vähän monikerroksisempaa makua olisin toivonut tältä kymmenen maltaan keitokselta, nyt voimakkaan maltainen perusmaku käy loppua kohti vähän tylsäksi kun mitään uutta ei enää ole bongattavissa. Suutuntuma on ylellisen paksu ja tahmaavan maltainen ja sopii kyllä tyyliin kuin lasi kouraan. Hyvä olut, mutta ei erinomainen. PISTEET: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti