Tässä blogillinen olutta, olkaa hyvät! Kierroksen tarjoaa oululainen olutharrastaja, joka uusia oluita maistelemalla ja omiaan kotona valmistamalla eksyy yhä syvemmälle oluiden maailmaan. Uskallatko seurata?
10.3.2011
Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse
Saksalaisen Schneider Weissen nimihirviö on varmasti odotetuimpia Alkon uutuuksia tälle keväälle. Meine Hopfenweisse on 8,2 % vahvuinen vehnäbock, joka on tyylin perinteisemmistä edustajista poiketen humaloitu reippaalla kädellä. En ole ennen kyseistä nisua puraissut, mutta maine on kantanut Pohjanlanden perukoillekin jo aikoja ennen oluen tupsahtamista Alkon valikoimiin. Panimon TAP6 Unser Aventinus on Alkon yksi maistuvimpia oluita, mikä nostaa odotuksia entisestään. Olisiko tästä kevätkauden ykkösolueksi?
Hopfenweisse kaatuu vehnälasiin likaisen oranssina ihmeen harvan ja höttöisen vaahdon kanssa. Ei tämä ehkä kaunein juomani näkemäni olut ole. Tuoksu korvaa onneksi ulkonäölliset puutokset. Loistavan raikas, kukkaisen saippuainen, hyvin hedelmäinen ja makean ruohoinen humalan tuoksu sopii hiivan banaanisuuden ja mausteneilikan kanssa loistavasti yhteen. Aventinuksesta tuttu, jykevä vehnämaltaan tuoksu luo tyylille tutumpaa pohjavirettä. Tämä on ehdottomasti niitä oluita, joita voisi haistella vaikka loputtomiin. Siis jos pinna ei pettäisi ja olisi pakko ottaa reilua kulausta myös suun ihmeteltäväksi.
Ja suuhan tykkää. Makeutta on reippaasti sekä hedelmäisessä että maltaisessa muodossa. Katkeroa on tyyli huomioiden todellakin pirteästi ja saapa tästä jopa jokseenkin purevan vaikutelma maun loppupuolella. Kevyesti imelä ja liimamainen vaikutelma syntyy tästäkin katkeron ja hedelmäisen makeuden liitosta, kuten niin usein minun makunystyröilläni käy. Onneksi nämä aistimukset eivät liiemmin häiritse, joten suupielet pysyvät edelleen lähellä korvia. Varsinkin, kun jo hieman kuivahtaneen vehnämaltaiseen jälkimakuun ilmaantuu vielä humaloinnin tuomaa kuivaa jotakin, joka puumaisena ja samalla hennon pähkinäisenä voisi olla enemmän tuntumaa kuin makua... Alkoholikin hieman kurkkii ja pistää sisukset sopivasti hyrisemään. Suuhun jäävät lopulta välejään selvittämään hiivainen happamuus ja hedelmäinen makeus. Maltainen täyteläisyys ja koostumuksen öljyinen liukkaus yhdessä keventävän katkeruuden kanssa ovat voimakkaan, mutta lähes pelottavan hyvän juotavuuden taustalla. Enpä ole mitään vastaavaa ennen juonut ja täytyy myöntää, että uutuus iski melko lujaa. Kerrassaan hauska olut, jos nyt olueen voi tuon adjektiivin ylipäätään yhdistää. Kevättalven valkeneviin, mutta edelleen kylmiin iltoihin ei kai ole sopivampaa juomaa vaikka saunan jälkeen jäähytellessä tai ensimmäisten terassisessioiden aikaan nautittavaksi? PISTEET: 42/50
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hämmentävä oli minullakin ensikokemus. Ekstreemihumaloinnin ja vehnän kohtaaminen on viime vuosien huikeimpia oluthybridionnistumisia.
VastaaPoista2 pulloa kaapissa jäähtymässä >:)
VastaaPoistaPirun mainio olut, täytyy kyllä sanoa. Aikoinaan hain tätä Arkadiasta asti ja kirosin kun ei saanut tavallisesta putiikista, mutta nyt on nekin murheet laulettu.
Piti käydä jo tänään hakemassa kolme pulloa lisää varastoon.
VastaaPoistaKo. olutta on saanut jo kahtena edellisenä vuotena Alkon lippulaivamyymälästä - Arkadiasta. Olutta on toimitettu sinne kertasatsina 300 pulloa per vuosi.
VastaaPoistaAiemmin Hopfenweisse oli valmistettu eri humallajikkeesta ja oli nykyistäkin maukkaampi. En tiedä mikä johti lajikkeen vaihtoon. Mahdollisesti massatuotteeksi ajamisen takia... Kuitenkin, erinomainen olut!
What is this I don't even
VastaaPoistaMaistahan noita muitakin Schneider Weisseja ja kirjottele niistäkin!
VastaaPoista