Patenttikokki posahtaa kuuluvasti uutuuslapparin auetessa. Tuoppiin pulppuaa kevyesti sihisten utuisen oranssinruskea olut. Poreilevaan olueen muodostuu melko kookas, mutta harvahko vaahto, joka laskee vähitellen häviämättä kuitenkaan kokonaan. Tuoksussa on ruohoa, melko tiukkaa yrttisyyttä ja aavistus makeaa kukkaisuutta. Nuuhkiessa mallas vaikuttaa kuivalta ja hieman nahkean hapahkolta, taikinajuuri ja ruis tulevat mieleen. Maku vastaa tuoksua melko hyvin, mutta yrttisyys taipuu nyt enemmän kuivahkon hedelmäisyyden suuntaan. Sitrustakin erottuu, erityiseti jälkimaussa. Mallasrunko on kuiva ja alussa melko jyväinen, lopussa hieman hiivaisen nihkeän ja hedelmäinen. Kovin täyteläinen Tuisku ei ole, mikä ei varsinaisesti tule yllätyksenä. Katkerohumalointikin on kevyt, mutta kevyt mallasrunko salli toisaalta pienen nipistelyn kitalakeen jälkimaussa. Runsaampi humalointi voisi peittää yrttisyyttä, jota tässä selvästi on yritetty tuoda esille. Ja mielestäni ihan kuhtuudella onnistuttukin. Suutuntuma on pirteän hapokas ja auttamatta hieman vetinen. Toisaalta suomibulkkien tyypivika, tärkkelyksinen tunkkaisuus, ei tätä täysmallasolutta vaivaa. Melko virkistävänäkin Tuiskua voisi pitää. Kun vielä makuakin on saatu kohtuudella mukaan, voittaa tämä helposti peruslapparin. Voisinpa ostaa toistekin vaikka saunajuomaksi tai kalaruoan kaveriksi. Pisteet: 28/50
Tässä blogillinen olutta, olkaa hyvät! Kierroksen tarjoaa oululainen olutharrastaja, joka uusia oluita maistelemalla ja omiaan kotona valmistamalla eksyy yhä syvemmälle oluiden maailmaan. Uskallatko seurata?
10.1.2011
Lapin Kulta Tuisku
Patenttikokki posahtaa kuuluvasti uutuuslapparin auetessa. Tuoppiin pulppuaa kevyesti sihisten utuisen oranssinruskea olut. Poreilevaan olueen muodostuu melko kookas, mutta harvahko vaahto, joka laskee vähitellen häviämättä kuitenkaan kokonaan. Tuoksussa on ruohoa, melko tiukkaa yrttisyyttä ja aavistus makeaa kukkaisuutta. Nuuhkiessa mallas vaikuttaa kuivalta ja hieman nahkean hapahkolta, taikinajuuri ja ruis tulevat mieleen. Maku vastaa tuoksua melko hyvin, mutta yrttisyys taipuu nyt enemmän kuivahkon hedelmäisyyden suuntaan. Sitrustakin erottuu, erityiseti jälkimaussa. Mallasrunko on kuiva ja alussa melko jyväinen, lopussa hieman hiivaisen nihkeän ja hedelmäinen. Kovin täyteläinen Tuisku ei ole, mikä ei varsinaisesti tule yllätyksenä. Katkerohumalointikin on kevyt, mutta kevyt mallasrunko salli toisaalta pienen nipistelyn kitalakeen jälkimaussa. Runsaampi humalointi voisi peittää yrttisyyttä, jota tässä selvästi on yritetty tuoda esille. Ja mielestäni ihan kuhtuudella onnistuttukin. Suutuntuma on pirteän hapokas ja auttamatta hieman vetinen. Toisaalta suomibulkkien tyypivika, tärkkelyksinen tunkkaisuus, ei tätä täysmallasolutta vaivaa. Melko virkistävänäkin Tuiskua voisi pitää. Kun vielä makuakin on saatu kohtuudella mukaan, voittaa tämä helposti peruslapparin. Voisinpa ostaa toistekin vaikka saunajuomaksi tai kalaruoan kaveriksi. Pisteet: 28/50
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Tuiksu kun on vahvuudeltaan 4,7 %."
VastaaPoistaHehe, ei sentään Tuksu...
VastaaPoistaLapin Kulta Tuiske!
VastaaPoista