Lienee aika naputella kokemuksia panemastani vattu-vaniljaoluesta, jonka pullotuksesta on aikaa tasan kuukausi. Idea oli siis tehdä vadelmilla ja vaniljalla maustettu olut, johon piti saada skottioluille tyypillistä karamellin makua mukaan. Aikaisemmin testaamani yksilö vaikutti vähän raakileelta, joten otetaanpa nyt uusiksi.
Ulkonäkö on suunnitellun kaltainen. Vadelmat tuovat sameahkon tummanruskeaan olueen mukavasti syvää punaista väriä. Vaahto näyttää erittäin hyvältä pikarilasissa: se on juuri sopivan paksu ja melko ja tiiviin kermainen koostumukseltaan. Vadelmia ei voi olla aistimatta, mikäli nenä sattuu olemaan kymmenien senttien etäisyydellä lasista. Vadelmaisuus on sen verran voimakasta, että varsinkin oluen ollessa kylmää muita tuoksuja joutuu vähän kaivelemaan. Alta löytyy kuitenkin tummaa karamellia, hieman maltaan paahteisuutta ja aavistus vaniljaa. Maku on selvästi kuivempi kuin tuoksu antaa odottaa. Marjat tuovat mukaan melkoisesti hapokkuutta. Kuten jo aiemmin kirjoitin, kävi olut marjojen lisäämisen jälkeen selvästi suunnittelemaani kuivemmaksi. Sen huomaa nyt selvästi, kun makeutta ei ole tarpeeksi tasapainottamaan vadelmien hapokkuutta. Myös mallasrunko jää melko ohueksi. Karamellia sentään maistuu jälkmaussa, ehkä myös aavistus pähkinää ja humalan yrttisyyttä vadelmaisuuden ohella. Ihan lopussa tuntuu pientä epämiellyttävää kirpeyttä, ehkä se on peräisin vadelman kivistä tai kuorista. Lämmetessään olut onneksi paranee hieman ja noin 16 asteisena maku saa lisää syvyyttä. Valitettavan karheaksi kokonaisuus silti jää, eikä suutuntumassa ole tarkpeeksi tukevuutta. Kovin tyytyväinen tähän tekeleeseen on vaikea olla. Kyllä tätä juo, mutta kovin kaukana lopptulos on suunnitelmasta. Ei ole marjojen kanssa läträäminen näköjään ihan helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti