Tammikuisen tiistain ratoksi kaivelin jääkaapista nostalgiaa uhkuvan virolaisoluen. Žiguli on virossa Viru Õlun panema uusioversio ilmeisen legendaarisesta neukkulagerista. Etiketti on asiaankuuluvan retrohenkinen yksinkertaisessa karuudessaan. Tavallaan tyylikästä, ei turhaa silottelua tai retostelua. Kun vielä oluen nimikin sattuu tarkoittamaan toista tyylikkään neukkusuunnitelun klassikkoa, Ladaa, saa pullon hypistely aikaan pientä pelonsekaista jännitystä. Sisältö pistää väkisin mietityttämään.
Oluen väri on tyypillisen kullankeltainen, niin myös keskikokoinen vaahtokukka. Jo kaadettaessa erottuu voimakkaasti makeaa diasetyyliä. Nenää lasiin dippaamalla diasetyylin takaa erottuu jyväistä mallasta ja kohtalaisesti ruohoista humalaa. Tuoksu muistuttaa melkoisesti joitakin tsekkilagereita, joissa diasetyyliä on joskus reippaastikin. Taustalla erottuu hieman häiritsevästi liuotinmaista terävyyttä. Maltaisuus on melko pehmeää ja hieman makeaa. Ehkä vähän hunajaistakin. Jälkimaku jää vähän ohueksi ja jotenkin tyhjäksi. Pieni humalan puraisu tuntuu ja valitettavasi myös metallista karkeutta. Lämmetessään olut käy vähän pahviseksi, mutta eipä näitä taskulämpöisinä ole tarkoitus juodakaan. Suutuntuma on melko pehmeä ja liukas. Hiilihappoa on sopivasti ja kokonaisuudessaan juotavuus on viileänä ihan hyvä. Ei ihan paska. Enemmän tässä makua ja luonnetta on kuin suomibulkeissa. Sopii Ladamiehelle ja-naiselle, joita kirvellä veistetty muotoilu ja pikkuviat eivät estä nauttimasta varmasta perusmenosta. Pisteet: 22/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti