Rapurallaa

Olen juuri ensimmäistä kertaa elämässäni rapukesteillä. Onhan noita vesiemme saksiniekkoja joskus tullut maistettua, mutta kestien kulttuurinen puoli on jäänyt lähinnä huhujen ja paskojen sketsien varaan. Hauskaa ja perinteisiä napsuja onkin riittänyt ja sosiaalinen syöminen on kivaa. Mutta oluen osalta ilta on ollut kuiva. Siispä asiaan.

Tämä morfologisesti jännä äyriäinen maistuu lähinnä tilille ja suolalle. Rehevän rasvaista ja makean umaamilla planktonilla lihonutta katkarapua muistuttava lihaksinen maku on lopulta oikein miellyttävä. Olutta en ennalta osannut varata reissuun, mutta syödessä muutamat paritukset kävivät mielessä. Olisiko joku helles, miedohko saksa-pils tai joku tukevahko tsekkipils? Jotain terävyyttä ravut ja tilli tuntuisivat vaativan. Tripel tai kevyt gueuze (esim. Lindemans Cuvee Rene tms.) tässä yhteydessä voisi olla myös paikallaan. Tai todellinen ruokailijan Työjuhta, Sierra Nevadan Pale Ale.

Antakaa vinkkiä, jos koetettuja parituksia löytyy.

Published with Blogger-droid v1.5.2