Dark Horse Reserve Special Black Bier

Tiukkaakin tiukempi Michiganilainen Dark Horse-panimo debytoi Leskisessä parinkin oluen voimin. Testattavaksi valitsemani portterin lisäksi tarjolla on tarjolla toinenkin tumma ja lisäksi vielä savumaltainen Fore Smoked Stout.

Reserve Special Black Bier on nimensä mukaisesti pikimustaa olutta, ja kermainen vaahtokin on tumman mokkainen. Tuoksu on hyvin jykevästi maltainen ja paahteinen, lähes savuinen. Jatko tuo tummaa suklaata ja hieman makeaa, aavistuksen kauraan vivavhtavaa maltaisuutta ja palaneita ohrankuoria. Hedelmäinen humalointi tuo tumemmille sävyille raikasta vastapainoa. Maku on maltaan makeantäyteläistä juhlaa, johon suklainen ja kahvinen paahteisuus sekä humalan tuoma hedelmäisyys tuovat oman mausteisuuteensa. Jälkimakuun nousee mukavasti maitosokerisuutta ja kermaista karamellia. Loppuveto kuivuu lopulta varsin napakan katkeroiseksi ja paahteisen jyväiseksi suklaaksi. Samettinen ja hyvin pehmeä, hienon tasapainoinen portteri. PISTEET: 40/50

Avery IPA

Viimeinen reissu Leskiseen ennen Utsjoelle siirtymistä alkaa lupaavissa merkeissä, kun liitutaululle on ilmestynyt useampia maistamattomia jenkkiherkkuja. Ensimmäisenä valitsin testiin Coloradolaista IPA:a, joka tarjotaan modernisti tölkistä.

Avery IPA:n vaahto on mukavan kermainen, joskin ohuehko. Mukavasti greippinen ja kukkaisen makeasti humaloidussa tuoksussa erottuu yllättävän reippaasti vaaleaa karamellia. Tarkemmin nuuhkimalla humaloinnista paljastuu myös yrttisen pihkaisia sävyjä. Maussa katkeruus on voimakasta ja miellyttävän hedelmänektrista. Jälkimaku on hieman liukkaan karamellinen ja voimakkaan katkerana viipyilevä. Vähän kuivempaa otetta kaipaisin, samalla suutuntumakin kääntyisi liukkaudesta kuohkeuteen. Humalointi on kuitenkin tiukkaa laatua, joten kokonaisuus pysyy hyvin miellyttävänä. Hieno IPA. PISTEET: 36/50

Baltika Razlivnoe Premium Nefiltrovane

Kaveri toi Murmaskista maistettavaksi Baltikan suodattamatonta lageria. Erikoiseen, 0,44 l vetoiseen puteliin pakatulla vaalealla lagerilla on vahvuutta 4,6 %.

Hyvin samean hiivainen, vaalean keltainen olut kuplii hieman skumppamaisesti ja muodostaa ohuehkon vaahtopitsin. Tuoksu on reilusti hiivaisen hedelmäinen, tulee melkein vehnäolut mieleen. Asetaldehydin raaka omenaisuus erottuu alussa melko selvästi, mutta oluen lämmetessä se kätkeytyy melko hyvin. Yrttinen humalointi on vaisu, samoin leipäisen ja hieman hunajaan vivahtava maltaisuus tuntuu kevyeltä. Maku on kevyen maltainen ja yllättävän makea. Hiivaisuus tekee jälkimausta hieman nihkeän, ja uudelleen löytyvä asetaldehydi siideröittää sitä hieman typeästi. Suutuntuma on lattea ja turhan ohut, mutta mukavan pehmeä. Ei mikään täysosuma, mutta kyllähän tätä juo. PISTEET: 20/50

Beer Here Hoptilicus

Pikkulinnun Beer Here-uutuuksia on kulkeutunut myös pohjoiseen Leskisen kaappeihin. Kolmesta tämänhetkisestä tarjokkaasta itselleni ainoa uusi on Hoptilicus, peräti 9% jenkkityylin ale. Sokereita on mukana, humalina Centennialia ja Chinookia 80 IBU:n edestä.

Tummaa, rubiininpunaista ja ohuen kermaisesti vaahtoavaa. Makeaa ja hieman ylikypsän ja viinikumisen hedelmäistä ja havuisen yrttistä humalaa, melko tumman karamellista ja hieman hapahkon paahteista maltaantuoksua. Makeahkoa, tumman karamellista ja rusinaisen hedelmäistä runsautta maussa, sokeri keventää suutuntumaa ja katkeruus tuo tasapainoa. Pehmeää ja kuohkeaa, vahvuisekseen keveästi juotavaa. Ehkä vähän nahkeaan suuntaan hedelmäisyys lopulta kääntyy. Tässä sokerinkäyttö tuntuu perustellulta, ilman sitä juotavuus voisi olla melkoista siirappia. Mukava olut, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä. PISTEET: 37/50

Published with Blogger-droid v1.7.4

Kotiolutta lasissa: Predatory Brewing Workers' Ale 2012

Vappuolueni Workers' Ale 2012 on muhinut pullossa viikon verran, joten perinteinen ensitesti on paikallaan. Tekovaiheista voi lueskella täältä. Matkan varrella suoritetut mittailut ja maistelut keroivat prosessin etenevän haluamaani suuntaan. Pari pinnaa Beer Smithin ehdotuksia makeammaksi jäätiin, kuten ainakin minulla tapana on, mikä aistinvarasiten testien perusteella on tällä kertaa ehkä ihan hyvä homma. Kuivahumalointia harrastin viikon ajan, lajikkeina Cascade, Chinook ja Sorachi Ace. Terästääkseni aromia ajattelin kokeilla humalateetä perinteisen "humalat pönttöön-menetelmän" lisänä, mutta foorumimaailman hyvinkin ristiriitaiset kokemukset nostivat lopulta sisun kaulaan. Pitänee joskus jakaa satsi kahtia ja kokeilla molempia menetelmiä rinnakkain, että voin muodostaa oman mielipiteeni. Hyvin tuntui aromia ainakin pullotusvaiheeseen riittäneen, joten odotuksen ovat varsin kovat ensimmäistä pulloa korkatessa.

Workers' Ale 2012 on melko likaisen ruskeaa, hieman punertavaa olutta. Hailakan beige vaatho on jokseenkin kermaisen pitsinen ja hyvin kestävä. Ensivaikutelma tuoksusta on mukavan raikas, sitrusmaisesti ja hieman pihkaisen yrttisesti humaloitu. Paahteisia ja tumman karamellisia maltaan sävyjä erottuu kevyesti humaloinnin alta. Vielä tuntuu kevyen marjaista hiivaisuutta, joka luultavasti pyöristyy olemattomiin viikossa-parissa, mikäli olen hiivakantaa (US-05) yhtään oppinut tuntemaan. Maku on kuiva, vahvuisekseen varsin maltainen ja kauttaaltaan katkerahko. Katkeruus ei ole kovin hyökkäävää, vaan hiljalleen voimistuvaa. Vehnämaltaan tuoma liukkaus ehkä tasoittelee enimpiä rypistyksiä. Pientä hapokkuuttaa on, mikä johtunee osittain oluen nuoruudesta ja toisaalta suklaamaltaasta. Jälkimaun alkuvaihe (mikähän sekin on?) vaikuttaa vähän tyhjältä, mutta loppuun nousee kuitenkin mukavasti paahteista, hieman suklaista maltaisuutta ja aavistus tummaa karamellia puisevan kuivana ja hieman pihkaisena viipyilevän humaloinnin seuraksi. Suutuntuman perusteella olutta voisi helposti kuvitella pykälää vahvemmaksikin, joten maltaiden valinta ja mäskäys tuntuvat menneen melko nappiin. Makua onkin runsaasti näin kevyeen runkoon, ja erityisesti jälkimaun tummempi maltaisuus tulee passelisti esille dominomatta kuitenkaan liikaa. Parit virhearviot suklaamaltaan kanssa alkavat ilmeisesti synnyttää jonkinlaista oppimista paksussa kallossani. Pullotusvaiheen maltillinen sokerinkäyttö tulostuu brittityylisen matalana hiilihappoisuutena, joka sekin sopii mukavasti pakettiin. Happoja tulee luultavasti vähän lisää oluen kypsyessä, mutta Charoli Pale Alen kaltaisa kuohuntaa tuskin tarvitsee pelätä. 

Oluen joka osa-alue on varsin lähellä suunniteluvaiheen mielikuviani kuivan katkerasta ja aavistuksen paahteisesta sessioalesta. Humalointikin on varsin hyvin kohdallaan, ja Sorachi Ace uutena lajikkeena tuo olueeni kauan hakemaani sitruksisuutta. Ei ehkä Citran veroisesti, mutta kuitenkin. Kokonaisuus ei ole ehkä kaikkein tavanomaisin ja veikkaapa, että useampi kaverini pitää tätä liian kuivana ja katkerana. Omaan suuhuni Workers' Ale 2012 istuu kuitenkin mainiosti. Kyllä tämän voimalla marssii vapun alusta loppuun!