Kotiolutta pöntössä: Utsjoen elinkautinen

Otsikosta varmaan voi varmaan arvata panohommia taas harrastetun viikonlopun aikana. Ja niinhän se on, että eilen laiton alulle graduohjaajani oluen, josta tuli jo aiemmin viikolla vähän kirjoitettua. Beer Smithillä reseptiä pyöritellessäni päätin viedä olutta vielä aavistuksen synkempään suuntaan kasvattamalla suklaa- ja mustamaltaiden osuutta. Lisäsin myös alunperin suunnittelemaani enemmän katkeroita. Painotin kuitenkin normaalia enemmän 30 min. lisäystä saadakseni pyöreämpää humalan flavoria kuin purevaa katkeruutta. Beer Smithin mukaan väriä pitäisi olla luvassa ~86 EBC ja katkeroita 60 IBU ja kantavierrettä 1,082 edestä. Panopäivä meni ilman isompia ylläreitä. Mäskäyslaatiokon uusi siivilä tuntuu todella pelittävän, ei tukkeutumisia tai mitään vastaavaa. Tehojakin tuntuisi löytyvän, sillä joiduin lopettamaan vierteen talteenoton jo 1.030:ssä astioiden puutteessa. Keittokapasiteetti on nyt todella vajaa, kun kaasukeittolevyä hyödyntävä 15 l. kattilan lisäksi vain pari säälittävää kippoa sopii uuden kämpän induktioliedelle. Täytyy näköjään jostakin hommata vaikka 10 l. kattila lisäksi. Käyminen oli startannut nopeasti ja nyt pönttö pullistelee nurkassa niin ettei vaahto meinaa sisään mahtua. Brittihumalien raikas aromi leijailee panimohuoneessa, joten lupaavalta vaikuttaa. Varsin kauas kuitenkin lopulta päädyttiin suunnittelun lähtökohdista, jotka oli enemmän barley winen suuntaista. Niinpä se usein tahtoo mennä. Onneksi ohjeistus oli kuitenkin varsin väljä, enemmänkin tyyliin "kyllä sinä tiedät mistä tykkään". Tuskin tästä liian paahteista tai katkeraa voi siis tulla tyyppille, joka tykkää mm. Koffin Portterista. Samalla saan hyvää harjoitusta suunnittelemaani imperial stoutia ajatellen. Tulevalla viikolla ajattelin kuitenkin panna vaihteeksi IPA:a tai Brown Alea. Hapan belgi pitäisi myös laittaa alulle. Nythän mulla on onneksi aikaa.