Arkadian lippulaiva-alkosta kantautui joskus talvella iso pullo otsikonmukaista belgialaisolutta. Kruunuksi hienolle vatunpoimintaa ja D.I.Y.-touhuilua sisältäneelle viikonlopulle.
Korkki aukesi todella voimakkaasti poksahtaen. Sameahkon punaruskea olut kaatuu trappistimaljaan keskikokoisen ja kermaisen vaahdon kanssa. Tuoksussa on bruineille tyypilliseen tapaan melko runsaasti tummaa kuivahedelmää. Taatelia, rusinaa ja aprikoosiakin. Hedelmäisyys yhdessä herkullisen rommimaisen kadisokerisuuden kanssa on hyvin nautittavaa. Sokerin antamasta mausta huolimatta kokonaisuus on varsinkin jälkimaun osalta melko kuiva. Jotain suklaisuuttakin siinä tuntuu, mutta sekin lienee peräisin sokerista. Belgit osaavat sokerien kanssa säätämisen parhaimmillaan mestarillisesti, tässä yksi esimerkki. Viinikumimainen hiivaisuus tuo oman mausteensa soppaan. Aavistus alkoholiakin tuntuu lopussa lämmittävänä tujauksena. Keskitäyteläinen suutuntuma on muhkean pehmeä hiilihapposuudesta huolimatta, eikä jälkimaussa sorruta mihinkään tunkkaisen hedelmäiseen alkohomisuuteen kuten joskus käy bruinien kanssa. Tämä on maistamieni oluiden osalta selkeästi Feuillienin parasta osaamista tripelin ohella: erittäin tasapainoinen ja hienovarainen olut ei petä tai menetä juotavuuttaan eikä kiinnostavuuttaan missään vaiheessa. (PISTEET: 40/50)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti