Tänään oli pitkästä aikaa panopäivä. Illalla suoritettujen preppailujen ansiosta pääsin aloittelemaan jo aamupäivällä joskus kymmeneltä. Siivoiluineen kaikkineen urakka otti reilut kuusi tuntia, eli kyllä se työstä käy.
Jenkkityylin tupla-IPA oli työstön kohteena. Ensimmäinen yritelmäni tyylistä, pari normaalimpaa IPA:aa on tullut väsättyä aiemmin. Näissä on olennaista valtavat määrät jenkkittyylistä humalaa niin tuoksussa kuin maussakin. Niksinä on humaloinnin ylivoimasta huolimatta löytää jonkinlainen tasapaino maltaan makeuden kannsa. Yksinkertaisia sokereita lisäämällä juotavuus pidetään kohdallaan ja vältetään liian paksu maltaisuus. Parhaimmillaat tyylin oluet ovat mahtavan kuohkeita ja salakavalan juotavia huolimatta korkeasta alkoholipitoisuudesta. Niin ja tietysti järkyttävän katkeria ja voimakkaan aromikkaasti humoloituja.
Omissa visioissani lähdin haastetta ratkomaan neljällä eri maltaalla, joista pari oli erilaisia karamellimaltaita. Tarkoitus oli myös käyttää vähän kaurahiutaleita lisäämään kuohkeutta, mutta puuronkeitot unohtuivat aamutohinoissa kokonaan. Eli se osa meni siis perseelleen. Ominaispainoa kertyi unohuduksen seurauksena 1,078 alkuperäisen 1,08:n sijaista. Voltteja kertynee ~8,5 %.
Humaliksi valitsin korkean alfahappopitoisuuden jenkkilajikkeita, sillä niitä käyttäen on edes jotenkuten järkevästi mahdollista saavuttaa vaadittavat katkeroainepitoisuudet. Niistä löytyy myös haluttu pihkainen ja sitrushedelmäinen aromi. Käyttämäni lajikkeet ovat Amarillo, Centennial, Warrior ja Columbus/Tomahawk. Tämä on ensikosketukseni näihin superhumaliin ns. raakana ja kyllähän ne poikkesivat jo koostumukseltaan tavanomaisista eurooppalaisista lajikkeista. Ne olivat hyvin pihkaisia ja tahmeita, maistaminen pisti melkein yskimään. 15 l:n satsiin näitä päätyi reilut 400g. Määrät realisoituivat viimeistään vierrettä suodattaessa, kun 15 l:n kattila oli melkein puolillaan epämääräistä humalapuuroa. Laskennalliset IBU:t ovat lähes 250. Pääkäymisen jälkeen tulen lisäämään vielä melkein 150g samoja lajikkeita kuivahumaloinniksi, minkä pitäisi antaa vielä runsaasti lisää tuoksua. Tästä tuli kyllä samalla paitsi ketkerin, mys reilusti kallein tekemäni olut. 100 g:n pussi näitä katkeropommeja maksaa nimittäin ~7€. Eikä siihen hintaan sisälly vielä edes postituskuluja Ruotsista/Belgiasta! Tulevat viikot näyttävät, että menivätkö humalat haaskuuseen vai syntyykö tästä jotain erityistä. Ainakin vierteen maistaminen enteili hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti