Poikkeuksellisen vähäisellä ennakkosuunnittelulla toteutettu minikesäloma onnistui alun hankaluksista huolimatta lopulta loistavasti. Seuraavassa rankasti lyhennelty raportti reissun huipuista ja pohjista. Valitettavasi kuvaamien jäi säälittävän vähälle tällä reissulla. En itse omista kunnon kameraa ja seuralaisten kuvasaldokin jäi vaatimattomaksi niin määrissä kuin vähän laadussakin.
23.7. klo 6:47 raahauduin kuolemanväsyyneenä junaan Oulussa. Edellisen illan töiden kyttäily ja sen myötä reilusti uudelle vuorokaudelle venynyt pakkaaminen verottivat unen muutamien tuntien piehtaroinniksi hikisissä lakanoissa. Lyhty sammuikin junassa välittömästi, mistä koitui yllättävän kallis lasku. Konnarin nimittäin hipsi tylysti herättämättä ja lippua leimaamatta ohitseni vastapekin rouvan todistaessa tapahtumaa. Kun sitten koomasta lopulta selvittyäni en hoksinut itse lippuani leimauttaa, napsahti seuraavalla tarkistuksella kohdalleni 80€ suuruinen pikavoitto VR:n perjantaiarvonnasta! Eipä siinä selittelyt ja rouvan todistelut/taivastelut paljoa auttaneet tarkastajan edessä. Kuulemma VR:llä on muka oikeus olettaa kaikkien matkustajien kusettavan ja yrittävän lunastaa leimaamattomat lippunsa rahaksi. Aika käsittämätöntä asennoitumista "asiakaspalvelua" harjoittavalta firmalta. Tästä lähtien asiakkaalla on vastaavan logiikan mukaisesti oikeus olettaa VR:n tahallaan jättävän nukkuvien liput leimaamatta ja keräilevän näitä 80 €:n tarkistusmaksuja. Keräävät varmaan jotain raksilistaa taukohuoneen seinälle, eniten käräytellyt saanee jonkin Kuukauden Konnari -palkinnon. Tapauksen seuraksena hintaa Tampere-Oulu välille tuli opiskelijalle reippaat 110 €, joten matkakassasta katosi melkoinen osa.
Tampereen helteessä ehdin Tuulensuun avautumista odotellessani pistäytyä Oluthuone Esplanadissa sekä O'Haras's Freehousissa. Ensimmäisessä nautittu De Molenin Amarillo pisti melkein unohtamaan junan vastoinkäymiset ja jälkimmisen mestan Dark Horse One Oatmeal Stout ja rupattelu leppoisan baarimikon kanssa saivat jo suupielen ylöspäin. Mukavia pubeja molemat, erityisesti O'Hara's, jossa Pikkulinnun maahantuomia jenkkejä oli kohtuudella tarjolla. Gastropub Tuulensuuhun rynnin pian avaamisen jälkeen. Harvoin on olutravintola Suomessa antanut heti kättelyssä yhtä vakuuttavan vaikutelman. Siistin ja valoisan ravintolan avarista tiloista oli melko ylellistä varata vain itselleen paikka kahden hengen ikkunapöydästä, josta avautui näköala Hämeenpuiston vilinään. Parisataa etupäässä Belgiasta ja Hollanista maahantuotua olutta olivat näyttävästi esillä jääkaapeissa ja lisäksi selkeästi menuun listattuna. Valinta oli helppoa palvelualttiin ja asiantuntevan henkilökunnan ansiosta. Syömäni rucola-pähkinäsalaatti oli maukasta ja oluet tarjoiltiin sopivissa lämpötiloissa. Liefmansin legendaarinen Goudenband ansaitsee erityismaininnan, samoin hollantilaisen Volendamin siirappisen paksu barley wine. Kovin pitkään sessioon ei ollut aikataulusyistä mahdollisuuksia, joten jatkoin ensivierailulle Plevnaan aikomuksenani poiketa Tuulensuussa vielä maanantain paluumatkalla (aikomuksesksi jäi). Plevna oli iso ja jotenkin kolkko paikka, johon en ehtinyt tutustua kuin hätäisesti. Maisteluannos muistaakseni entuudestaan tuntematonta pilsiä (tulipahan varmistettua) oli ihan onnistunut. Päämotivaationi Plevnaan tuloon oli maistaa Hannu Nikulaisen 10000:nen reittauksen kunniaksi tehty Siperia-imperial stoutin tynnytrikypsytetty versio ja sen sainkin maistettavaksi. Olihan se hyvää ja tynnyrin antamat aromit selkeitä, mutta kyllä normaalin Siperian rajumpi humalointi iskee silti enemmän. Tämän jälkeen olikin jo kiire junaan ja kohti Helsinkiä.
Helsingissä ei juuri olutäksöniä ollut perjantaille luvassa, sillä kaverin valmistujaiset haukkasivat loppuillan. Jotenkin sopeuduin yläkerran osalta juhlaporukallemme varattuun supercuuliin baariin (jonka nimeä en muista) kuin kuutio pyöreään reikään (no sai sieltä kuitenkin London Porteria), joten livahdin omille teilleni sateiseen yöhön. Kerkesin Mannerheimintien William K:hon saakka jättämään juomatta puoli tuopillista Karhupanimon mesikämmentä. En ole hunajan ystäviä ja tuolla myöhäisellä hetkellä oluen imelyys vähän puistattikin. Sitten hipsimmekin porukalla Munkkiniemeen juhlakalun kämpille uinumaan.
24.7. Herääminen Munkkiniemessä ja erittäin pätevä brunssi Koffinpuistossa, Fanny-nimisessä paikassa. Harvinaisen kattavan buffetin jälkeen liikekannallepano kesti hetken. Punavuoressa sekoiltuani (kalastusvälineliike Wobbleri kiinni) hankkiuduin Ruoholahteen jo edelliseltä reissulta tuttuun One Pint Pubiin. Kölsch-viikkojen antimia oli vielä kohtuudella jäljellä ja Korhosen Markku tiskin takana suunnitteli varastojen täydennystä Saksassa jo nyt kuluvalle viikolle. Parista laadusta sain viimeiset näytteet tuhottua. Hyviä ja tuoreen oloisia olivat: mahtavaa tasapainoa, humalan aromia ja juotavuutta. Maiston myös Berliner Kindl-Weisseä, joka vakuutti kevyen happamana ja raikkaana janonsammuttajana. Asiakkaita oli alkuiltapäivästä vähän, mutta olohuonemainen tunnelma lämmitti kuten viimeksikin. Formulaa ja pyöräilyä telkkarista, ilmeisiä vakkareita koirineen päivineen sohvilla... Olisipa naapurissa vastaava pubi. Metrolle kävellessä vielä pikainen maistelu Stadin Ruispilsneristä Oluthuone Amsterdamissa: ihan mukavan tuttavuus.
Seuraavaksi astetta hektisempää menoa keskustassa, jota kesti puolilleöin. Tämä vaihe sisälsi kavereiden morjestamista Teerenpelissä, kaksi erillistä keikkaa Kaislassa ja piipahduksen St. Urho's Pubissakin. Kaislassa nautitut Cuvée Saint Gilloise ja Lou Pepe Kriek Cantilloinilta jäivät postitiivisina mieleen, erityisesti huikean marjaisa Kriek. Täysin eri syistä lähes yhtä muistettava oli Teerenpelin kardemummalla ja ties millä yltiömaustettu ja surkean lattea/laimea "talon olut", joka jäi puoliksi juomatta. Sitten nukkumaan.
25.7. Puoliltapäivin Suomenlinnaan. Sää oli ihan oli ihan mukava, vaikka aurinko ei juuri paistellutkaan. Vierailu Suomenlinnan panimolla kuului asiaan, itselle uudet Coyet Ale:n ja Piper Wit:n maistoin. Coyet Ale ihan ok tulkinta brittibitteristä, Piper Wit valju yritelmä witbieristä. Piknikkiä vietettiin, leppoista oli ainakin yhtä paljon kuin turisteja. Eli aika leppoista.
Kuvassa osa Suomenlinnan panimon viihtyisää olutpihaa. Kuvan mustavalkoisuudella ei tavoitella mukataiteellista vaikutelmaa, vaan kuvaaja ei vain osannut käyttää kameraa. Pätee myös myöhempiin kuviin.Illalla suuntasimme Puotilaan Pikkulintuun. Bitter & Sour -viikkojen oluista oli jo melkoinen osa hörpitty paremmin kartalla sijoittuneiden suihin, mikä ei kyllä ollut mikään ylläri. Tanska ja Belgia olivat kovasti muodissa oluvalinnoissa, kuten rajoja ylittävät yhteistyösopatkin. Illan aikana sain maistettua Struise Mikkellerin, Mikkeller Devine Rebelin sekä hanasta Cantillonin Lambicin. Sykähdyttävin tapaus tuli kuitenkin jenkkien länsirannikolta: Green Flash:n West Coast IPA oli juuri niin huikean huumaavasti humaloitua ja karamellilla silattua juotavuutta kuin osaan IPA:lta toivoa. Upea olut. Tytöt joivat Southern tier:n suklaakastiketta ja Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel-merkkistä kahvihuttua antaumuksella, minkä johdosta arvostan heitä entistäkin enemmän. Ristiseiskaa lätkittiin siinä maistelun sivussa. Saisi tämäkin baari sijaita vähän lähmepänä kotia.
Juuliastakin tulee varmasti oluthörhö, kun näin laadukkaat suklaakastikkeet uppoavat. Ilme liittynee enemmän tiukkaan korttikamppailuun kuin kastikkeen makuun.
26.7. Pakollinen käynti siellä kalastusvälineliikkeessä oli ensimmäisen luvassa. Sitten shoppailua maatilatorilla, hihaan tarttui ruokapuolen lisäksi Stadin Beata Ipa ja Huvila Malgård Dinkel. Maatilatori on kyllä loistava idea loistavalla paikalla ja vielä mukavasti toteutettuna. Kannatan! Ennen junaa vielä pikaisesti Kaislaan, jossa sosialisoimme Lindemansin Gueuze Cuvée Rene:n. Pätevä gueuze oli se, vähän kevyempi ja vähemmän ikeniä repivä ote sopi loistavasti helvetillisen kuumaan iltapäivään.
Junassa ei ollut edes kovin haikea olo, niin mukava reissu lopulta oli. Nukahtaessani viileän Pendolinon penkille näin utopistisia unia, joissa vaatimattoman saaristolaistönöni neljään ilmansuuntaan aukeavista ikkunoista näkyvillä naapuriluodoilla siintävät One Pint Pub Pikkulintu, Kaisla ja Maatilatori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti