Reilu viikko "äpärän" pullotuksesta, eli on testin aika. Tätä hetkeä tuli hekumoitua Ounasjoen pusikoissa rämpiessä eräänkin kerran...
Pilsin vaalean kultainen väri, hieman utuista. Melko kirkasta kuitenkin. Vähän saippuainenja höttöinen vaahto. Tuoksu on alkuun melko mieto, California Common -hiivan hedelmäisyys on selkeiten esillä. Viinikumimaiseksi ja kevyen mausteiseksikin sitä voisi kuvata. Lämmetessä humalan vihreä yrttisyys lisääntyy. Maun perustana on kuiva pilsmallas. Diasetyyliä on kevyesti ja se saa aikaan vähän pullamaisen vaikutelman. Hiivan hedelmäisyys antaa oman makean lisänsä. Kuivankatkera ja pehmeä jälkimaku, jota humala ja mallas kantavat melko pitkälle. Hallertauerit antavat näköjään hyvin pehmeät katkerot. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko öljyinen ja sopivan napakasti hiilihappoinen. Vetisyys ei onneksi vaivaa myöhäisessä jälkimaussakaan. Juotavuus on kohdallaan, kuivuus ja katkeruus takaavat virkistävyyden. Tämäkin tuntuu vielä vähän nuorelta, maku siis pyöristynee vielä jossakin määrin.
Mukava, mutta ei erinomainen. Vähän ristiriitainen tuotos, pilsin kuivuus ja alen hedelmäisyys ottavat yhteen. Sehän oli tämän kokeilun tarkoituskin kyllä. Humalan aromin olisin toivonut erottuvan selvemmin, nyt hiivan tuotokset peittävät sen melko tehokkaasti. Raikaana kesäoluena tämä kyllä menee täydestä. Ainakin jos sattuu pitämään ko. hiivan luonteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti