Tänään on vaihteeksi semmoinen jännä päivä, kun pääsee maistamaan ensimmäisen kerran uutta keitosta. Saisonin valmistusprosessi oli melkoista kivireen kiskomista, mutta nyt sitä pääsee lopulta maistamaan, reilun kuukauden odottelun jälkeen. Pullotin oluen viikko sitten, eli vähän tuorettahan se varmasti vielä on. Nyt on kuitenkin hyvä aika tarkistaa, onko hiilihapottuminen lähtenyt käyntiin kunnolla.
Korrkia raotettaessa kuuluva sihahdus jo paljasti hiilihapon läsnäolon, joten helpotus oli suuri aiempien käymisongelmien jälkeen. Valtaisan kuohkea "duvelmainen" vaahto laisissa löysäsi paineita enisestään. Samea kellanoranssi värikin on silkkaa saisoinia. Ulkoisesti siis kaikki kunnossa. Tuoksusa erottuvat selvimmin makeat hedelmänektarit: ainakin ananasta, persikka, hunajamelonia ja vähän mansikkaakin. Lykkäsin keitokseen myös melkoisesti mausteita ja niistä ainakin korianteri ja appelsiininkuori ovat erotettavissa. Mustapippuriakin käytin, mutta maun kevyen pippurinen nipistys voi olla hyvinkin myös saisonhiivan aiheuttamaa. Mallaspohja on suunnitelmien mukaisesti hyvin kuivaa pilsiä ja se pitää suutuntuman raikkaana. Katkeroita olisin kaivannut ehkä vähän reippaammin. Styrian goldingsien yrttinen aromi tulee kyllä kohtuudella esille. Jälkimaku on kuiva ja hiivaisen mausteinen kuten pitääkin. Vähän on vielä tuoreen oloista, mutta pieni makeus häipynee muutamassa viikossa. Kuivuus, näennäinen keveys (~ 7,5 %) ja raikas hedelmäisyys sopivat kesäiseen olueen.
Onnistui se siis sittenkin! Tässä taitaa olla yksi parhaita ellei paras panemistani oluita. Lopputulos on lähes täysin haluamani kaltainen kaikista ongelmista huolimatta. Saisonista tämä menee kyllä helposti. Eikä tarvitse hävetä kaupallistenkaan Saisonien rinnalla. Tälläiset onnistuneet projektit ovat kyllä kotiolutharrastuksen suola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti