1.7.2010

Kotiolutta lasissa: Blitzkrieg Barley Wine


Helmikuun puolessa välissä Barley Wine oli ja on ensimmäinen yritelmäni tästä masiivisen maltaisesta tyylistä. Tuollon tuli maistettua muutama uusi tyylin edustaja ja pitihän sitä sitten yrtittää itsekin suhertaa. Into oli kova ja aiheen opiskelut jäivätkin melko vähälle. Puutteellisilla välineillä, tekniikoilla ja aineksilla en pystynyt kuin höyhensarjalaiseen. Ensimmäisten kuukausien aikaiset harvat maistelut eivä yllättäen oikein vakuuttaneet. Melko salmiakkisen makealta ja alkoholiselta se silloin maistui. Kypsytyspotentiaalia uskoin silti löytyvän, kuten monesti näissä vahvuuksissa on. Unohdin suosiolla korin kaappiin pohjimmaiseksi muutamaksi kuukaudeksi ja nyt on taas testin aika. Ennen maistelua vielä strategiset mitat: OG 1,090 ~9% ja ~90 IBU

Erittäin tumman punaruskea ja melko kirkas tämä on väriltään. Hienojakoisen kermaisessa kermaisessa vaahdossa on myös isompia kuplia ja se on väriltään vaalea beige. Tuoksussa on vahvasti makeahkoa mallasta, karamellia ja imperial stouteista tuttua salmiakkisuutta. Suklaamaltaan aavistuksen kitkerää tummaa suklaisuutta selvästi, rusinaista kuivahedelmääkin jossakin määrin. Humalointi on kevyen puisevaa ja ehkä yrttistäkin. Maku alkaa hieman suolaisena ja siinä voi asitia ne prosentit, mutta ei häiritsevän voimakkaasti. Jatkuu kohtalaisen karamellisena ja päätyy mielenkiintoisesti "puolikuivaa makeuteen", jota voisi kuvitella löytyvän sokerihuurretuista kuivahedelmistä. Humalointi antaa loppuun sen "puolikuivattavan" osan. Vähän pähkinäiseksikin sitä voisi ehkä kuvailla. Suklainen, kevyen karamellinen ja suklainen tunne kestää pitään suussa. Suutuntuma melko täyteläinen ja liukas, mutta jää paksuudessa tavoittelemastani. Huulet tahmaantuvat kyllä. Ei tämä silti ihan niin massiivinen ole kuin mitä ehkä barley wine:lta odottaisi ja kokonaisuus onkin lähempänä jotain niinkin epämääräistä kuin strong ale:a. Tiettyjä piirteitä esikuvista on kyllä tarttunut mukaan.

Pari viime kuukautta ovat saaneet aikaan paljon kehitystä. Salmiakkikossu on huomattavasti pehmentynyt ja makeammat hedelmän ja karamellin sävyt ja humalointi ovat nyt paremmin esillä. Tämä on miellyttävää jopa melko monipuolista juotavaa tällä hetkellä. Varmasti kehitys jatkuu vielä pitkään ja tuskin ainakaan huonompaan suuntaan. Onneksi tätä on vielä pulloa vaille kori jemmassa. Puoli vuotta lisää ja taas on "uusi" olut maistettavana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti