Ankean sateisessa kelissä värjötellyn maastotyöpäivän jälkeen tekee kummasti mieli vähän vahvempaa olutta. Kaapista löytyi sopivasti otsikon Chicagolaispanimon Imperial Stout. Vuoden 2009 pullo (355ml) maksoi Arkadian Alkossa 9,92 €. Kuten jo nimestä voi päätellä, olutta on muodikkaasti kypsytetty bourbonviskitynnyrissä. Jykevä makupommi on mitä ilmeisimmin muutenkin luvassa, ainakin jos nettihehkutusta ja alkoholipitoisuutta (13%) on uskominen.Hyvin tumma, mahonginruskea olut kaatuu lasiin lääkemäisen paksuna kielien korkeasta jäämäominaispainosta. Tumman beigeä vaahtoa ei ole kuin nimeksi, mikä on tyylille ominaista. Tuoksu on massiivisuudessaan jotain melko poikkeuksellista. Makean siirappinen maltaisuus, suolainen salmiakki ja voimakas mutta käsittämättömän pehmeä suklaakahvi yhdistyvät saumattomasti makeahkon vaniljaiseen viskitynnyrin aromiin ja tujaukseen alkoholia. Jo maistamatta tietää, että kaikkiea on - ja paljon! Silti maku pääsee vähän yllättämään: näin massiivista olutta on harvoin tullut vastaan. Paksun siirappinen, suklaisen ja kahvisen paahtunut maltaisuus on järkyttävän jykevää ja samalla jotain todella pehmeää. Aavistus maitosokerista happamuttakin tuntuu. Viskitynnyrin vaikutukset ovat selkeitä, jälkimaku saa melkein vaniljajäätelöisiä piirteitä. Ruokalusikallinen vaniljajäätelöä, tummaa kaakaojauhetta ja bourbonia kahvimukillisessa voisi ehkä kuvata makujen suhdetta edes jotenkin? Puista tanniinisuutta tynnyri ei juuri ole tuonut, vaan pehmeän voimakkailla linjoilla jatketaan. Suklaa tummuu ja muuttuu samalla kevyen tervaiseksi oluen juuri livahtaessa kurkusta. Alkoholi tuntuu näin lopun voimakkuutena ja hienoisena tervaisuutena yhdessä muiden pelin palasten kanssa, mutta ei maistu yhtään "sille itelleen". Tämä imperial stout ei myöskään herätä mielleyhtymiä soijakastikkeeseen saatika salmiakkikossuun, kuten joskus tahtoo käydä. Todella makeana se onnistuu jollakin kummalla tavalla olemaan tasapainossa kaiken paahteisuuden, salmiakin ja tynnyrivaikutuksen kanssa. Ei siis mitään äklömakeaa vaniljahuttua, kuten esim. BrewDog:n Tokyo*:n kannsa. 60 IBU:a antanee juuri sen tasapainottavan humalan katkeruuden, minkä jälkimaussa voi aistia. Erittäin täyteläinen suutuntuma olisi silkkisen pehmeässä siirappisuudessaan huulet ehkä pysyvästi yhteen liimaava, ellei uusi tilkka tätä herkkua jo odottaisi lasissa. Silti pienen pullon naukkailu kestää näköjään reippaan tunnin. Huikea suoritus panimolta! En ole koskaan arvostanut Imperial Stouteja aivan parhaiden belgioluiden tasolle, mutta tämä maistiainen tyylin kärkijoukosta kumosi kyllä harhakuvitelmat. Menee varmasti maistamieni oluiden top 5:een, ellei jopa top 3:een. Pisteet: 45/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti