Omia tuotoksia tällä kertaa, tämä viritelmä on jo reippaan vuoden takaa. Mallaspohja on aika normaalia tripeliä, vaikka sahtimallas olikin pääraaka-aineena. Itse tehtyä kandisokeria taisi olla käymisaineista noin 10%. Korianteria oli tarkoitus lisätä, mutta lopulta unohdin sen. Maustamatonta siis. Katkerohumalana Challenger ja aromina Styrian goldings. Jälkimmäinen humala kuuluu muuten ehdottomasti suosikkeihini. Käyminen tapahtui Wyeast:n Chimay-kannalla. Melko onnistuneena ensiyritelmänä tyylistä olen tätä pientä ~ 12 l:n erää pitänyt, kaveritkin ovat tykänneet. Nyt viedään kolmanneksi viimeistä pulloa, edellisestä maistosta on varmasti kuukausia.
Väri on samean oranssi, aavistuksen rusehtava. Kermaista vaahtoa riittää hyvin lasin loppuun asti. Tuoksussa hedelmäinen belgihiivaa hallitsee. Mansikkaa, hunajamelonia ja kuivattua persikkaa ehkä lähinnä, myös jotain hennon parfyymistä. Ruusuvettä? Jotain rusinaistakin häilyy taustalla. Makeutta on hieman liikaa, eikä jälkimaku yllä siihen kuivaan mausteisuuteen mitä odottaa sopisi. Jännä juttu, sillä muistiinpanoni sanovat ominaispainon olleen 1,008 pullotusvaiheessa, eli melko kuivaa. Ehkä kandin sijasta olisi kannattanut sitten käyttä dekstroosia tai vaikka normaalia kidesokeria. Itse tekemällä saa muuten kummasti karamellin makua kandisokeriin ja näköjään se voi siirtää myös olueen. Humalointi vaikuttaa vähän kevyeltä, ehkä juuri makeuden ja toisaalta pitkähkön huoneenlämmössä säilönnän takia. 10 %:n kieppeillä pyörivät prosentit pysyvät kohtuudella piilossa, mutta ehkä vähän keveämmäksi tämän virittelisin uusintakierrokselle. Suutuntuma on kermainen, jopa samettinen ja siinä tuntuu kevyesti alkoholin lämmitystä ja hiivaista nahkeutta. Se puoli siis on kunnossa, ainakin jos belgihiivasta tykkää. Ihan mukava tuotos, vaikka ei tripelinä ehkä tyylipuhtain liiallisesta makeudesta johtuen. Ilahduttavaa on kuitenkin huomata, että kotioluillakin on potetiaalia kypsyä ja kestää - uskoakseni jopa vuosia/vuosikymmeniä kuten kaupallisillakin tyylistä riippuen.
Kai tätäkin reseptiä pitäisi viedä eteenpäin jossakin välissä, kunhan saisi jostakin aikaa revittyä. Uusia, vielä kokeilemattomia tyylejäkin kun olisi pantavana. Välivuosi opiskeluista (ellei sitten panimoalan), tietyt välinehankinnat ja paljon kirjoja/foorumien selailua niin johan alkaisi tapahtua... (Ehkä) vielä joskus. Sam Adamsin Utopias sopisi tähän paikkaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti