Pääsiäisaterian päälle vaniljalla maustettua portteria länsinaapurista. Aiemmin testaamieni St. Eriks-oluiden tapaan tämäkin on pantu Slottskällansilla. Porterilta voinee odottaa melko paljon, mikäli laatu on samaa tasoa testaamieni pohjahiivojen kanssa.
Kaunis, hyvin tumman rubiininpunainen olut, herkullisen kermaiselta vaikuttava vaahto on sekin saanut vähän kevätaurinkoa hipiään. Tuoksu on voimakkaasti vaniljainen, jopa hieman pippurisella tavalla. Limppuinen ja paahteinen maltaisuus jää ainakin tässä vaiheessa melko pahasti jalkoihin. Maku on onneksi tasapainoisempi ja siirappisen limppuista mallasta on lopulta ihan kohtuullisesti. Paahteista happamuutta, kevyesti maitohapokkuuttakin ehkä. Vanilja saa keverikseen hiivaista hedelmäisyyttäkin. Lopussa aavistus luumuista kuivahedelmää ja kohtuullisesti hapokasta suklaisuutta. Lopussa maltaisuus kuivuu selvästi ja katkerot nappaavat vähän yllättäen kiinni ikeniin. Ilmeisesti tuoksun vaniljaisuus ja alun makeus peittivät humalointia. Varsin nautittava lopetus oikeastaan, selvästi oluen parasta antia. Suutuntuma on turhan hapokas ja terävä, mutta jälkimaussa on onneksi kestävyyttä. Kokonaisuutena ei välttämättä kovin tasapainoinen suoritus kuitenkaan. Vaikka vaniljan ystävä olenkin, olisin ehkä maistanut tätä olutta mieluummin ilman sitä. Tai ainakin annostellut vähän säästeliäämmin, nyt varsinkin tuoksu jää turhan yksipuoliseksi ja vaniljaisuus jotenkin korostaa myös maun makeutta liikaa. PISTEET: 29/50.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti