Kerkom Winterkoninske

Belgialaista talviolutta Kerkomilta tarjoillaan Leskisellä isossa putelissa. Sopiva lämmike jaettavaksi 10 km pyöräilyn päälle: potkua on peräti 13 %. Tämä talviolut nauttii käsittääkseni suosiota myös synnyinseudullaan, joten odotukset ovat korkealla.
Hyvin tumman punaruskeaa ja synkän pitsisesti vaahtoavaa belgiolutta. Tuoksu on houkuttelevan tumma sekoitus madeiran kuivahedelmiä, käyneen hapokasta marjaisuutta, hieman kahvista paahdetta ja kermatoffeeta. Alkoholi hiipii taustalla, mutta se sopii tähän vahvaan talvenlämmittäjään. Makeaa, viinimäisen intensiivistä ja marjaisen alkoholista makua, lopussa toffeeta yrteillä(humlista?) ja paahtomaltaalla ryyditettynä. Ehkä parasta on kuitenkin selvästi kuivuvana viipyilevä, pähkinäinen paahteisuus, johon käyneiden marjojen ja karamellin makeus sulautuvat. Lähes täyteläistä, hieman sokerisen tahmaavaan tuhmaa tavaraa, joka sopi hetkeen loistavasti. PISTEET: 42/50

Published with Blogger-droid v2.0.9

Nøgne Ø Sunturnbrew Bourbon Barrel

Ja vielä session lopuksi norjalaista savuohraviiniä peräti vuoden bourbontynnyrissä kypsytettynä versiona. Systembolagetista tämäkin on roudattu. Kovamaineisen oluen perusveriotakin olen onnistunut kiertämään, joten tästä erikoisversiosta minulla ei ole juuri ennakkoluuloja. 11 %, joten pikkupullosta riittää neljälle maistiaiset.

Tumman kuparinruskeaa, aavistuksen sameaa ja vaahtoamiseltaan minimaalista barley winea. Tuoksu on voimakkaasti pyökkisavuinen ja tervainen, muistuttaa paljon tervaleijonapastilleja. Hieman alkoholista  ja hapanta marjaisuuttakin on, selvästi myös brettan nahkaisuutta. Onkohan tässä kaikki aivan kunnossa? Bourbonin vaniljaa en tästä kyllä löydä hakeallakaan, tammea kylläkin. Viinimäistä, voimakkaasti brettaisen hapanta ja tervaisen savuista makua vailla barley winen maltaisuutta tai makeutta - hyvin erikoista siis. Ei tämä ole toisaalta pahaakaan varsinaisesti. Vähän kyllä silti epäilen kontaminaation tarkoituksellisuutta. Onko tämä pelkästään vuoden tynnyrikypsytyksen tulosta? Jälkimaku on hyvin kuiva ja tamminen, marjaisa ja savuinen. Runko on öljyinen ja lähes hapoton. Melko skitsofreninen paketti, joka kuitenkin pysyy yllättävästi kasassa näin pieninä määrinä maistettuna. Kokonainen 0,25 l. pullo olisi ainakin minulle liikaa. PISTEET: 33/50

Chimay Spéciale Cent Cinquante

Geuzen jälkeem maistelimme Systembolagetista tilaamani Chimayn 150-v. juhlaoluen - Speciale Cent Cinquanten. Korianterilla ja kardemummalla maustetussa oluessa on potkua pyöreäät 10 %, joten melko harteikkaasta tapauksesta lienee kyse.

Chimayn 150 vuotiasta taivalta juhlistaa trippelmäisen vaalea ja hieman samea, belgimäisen kuohkeasti vaahtoava olut. Tuoksussa saippuainen korianteri ja kardemumma ovat turhankin dominoivasti esillä. Appesliini kuorta tässä voisi myös olla, mutta tämän sorttinen hedelmäisyys voinee tulla myös hiivasta. Jonkinlainen maltaan perusvirekin löytyy tustalta varsinkin oluen lämmetessä, mutta tuoksuupa siellä ehta etanolikin. Ensituntuma ei oikein vakuuta. Maku alkaa hedelmämehuisena ja hieman sokerisena, mihin mausteisuus tuo oman kitkerän saippuaisen fiiliksensä. Mausteisuus ei kuitenkaan sovi yhteen kohtalaisen vallitsevan humaloinnin kanssa. Maltaisuus on hyvin kevyttä, mutta hiivaisuus tuo onneksi hieman hapokasta ryhtiä. Alkoholi kuitenkin haraa jälkimaussa vastaan, eikä jyrkkä mausteisuus ainakaan auta asiaa yhtään. Kuohkea suutuntuma voisi muuten olla varsin miellyttäväkin, mutta nyt en saa tästä irti mitään muuta kuin tyrkyimmät ominaisuudet. Väistämätön pettymys, tasapainosta ei ole tietoakaan. PISTEET: 31/50

3 Fonteinen Armand'4 Oude Geuze Winter

Kaveri väitteli itsensä onnistuneesti kohti tohtorin hattua jokunen aika sitten. Lahjaksi tälle juomisistaan laatututietoiselle akateemikolle hommasimme myös kurkunkostuketta ja olutaiheista kirjallisuutta. Kutsu kävikin yhtä lahjapulloista jakamaan. 3 Fonteineinen lambiceihin pohjautuvasta, Armand Debelderin sekoittamasta ja pullottamasta talvi-geuzesta ei voi kai kieltäytyä?

Geuze kaatuu lasiin yllättävän voimakkaasti vaahtoavana ja väriltään vaalean meripihkaisena. Kerrassaan upea ja monisyinen tuoksu sisältää hillottuja karviaismarjoja, punaherukoita, jyväistä maltaisuutta, tiukkaa hevosenhikeä ja kuivaa puuta. Sama hurmaava, hieman tupakanlehteä muistuttava maanläheisyys löytyy tästä kuten 3 Fonteinen normaalista Oude Geuzesta. Monesta guezesta poiketen huomio kiinnittyy selvästi makeaan, todellakin hillomaiseen tai ylikypsään marjan aromiin, jopa karamelliseen vivahteeseen. Hienostuneen kuiva, miellyttävän pehmeästi hapan maku puskee satulanahkaa tiivystyvästi kohti todella pitkää jälkimakua, johon nousee suuta kostuttavan greippistä hapokkuutta ja jopa hieman pippurisen hiivaisia vivahdetta. Ehkä siellä on myös aivan kevyt katkeron nipistys. Perusmaltaan kuiva jyväisys seuraa hienosti mukava alusta loppuun. Aivan kuin tässä olisi lisäksi aavistus jotakin tummaa karamellimallasta, sillä voin melkein vannoa sellaista havaitsevani sekä tuokussa että maussa... Suutuntuma tuntui alkuun hieman ohkaiselta, mutta ei se sitä lopulta ole. Hiilihappoa on mukana yllättävänkin kuohkeasti tähän tyyliin, joka saattaa hieman keventää vaikutelmaa. Hienovaraista, monimuotoisen tasapainoista herkkujuomaa joka tapauksessa. Ei tämä versio ehkä kuitenkaan silti pääse aivan 3 Fonteinen Oude Geuzen rinnalle, joka teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen rikkaudessaan ollen pisteyttämieni oluiden jaetulla ykköstilalla. PISTEET: 42/50

Thornbridge Halcyon

Thornbrige on ainakin omissa papereissani noussut brittipanimoiden ehdottomaan eliittiin. Tinkimättömän moderni ote ja huippuunsa hiotulta vaikuttavat reseptit antavat aina odottaa paljon tältä Derbyshiren panimolta. Halcyon tupsahti pitkän odottelun jälkeen Alkon hyllyille jo aikoja sitten, mutta sopiva maisteluhetki odotutti itseään talven ensimmäisille paukkupakkasille. Hedelmäinen IPA on juui oikea tapa pakoilla Pyykösjärven kalseiden rantaryteköiden todellisuutta.

Halcyon vaahtoaa komean pilvimäistä höttöä ison tulppaanilasin täyteen. Itse olut on hyvin vaaleaa, vain hieman oranssiin vivahtavaa. Muikea tuoksu nostaa hymyn huulille. Siitä löytyy todella runsaasti mehumaisen aromikasta humalaa, joka muistuttaa ehkä eniten passionhedelmää ja ananasta. Pientä kukkeutta ja kevyttä viinirypäleen marjaista aromiakin tässä on, selvemmin mäntyä ja yrttistä vehreyttä. Hieman keksisen karamellinen maltaisuus ei huku humalamereen, vaan kulkee mukavasti rinnalla. Makeutta on maltaisessa muodossa kohtuullisesti ja liialta karamellilta vältytään. Loppu nappaa kuivuvan katkerana kitalakeen ja näissä humalaisissa tunnelmissa kyllä viipyilee mielellään. Aromikkaan keksinen maltaan maku (Maris Otteria?) säilyy nautittavasti jälkimakuunkin. Suutuntumasta huokuvat voimakkaasta humaloinnista huolimatta maltainen pehmeys ja pyöreys, jota kuohkea ja tuoreen oloinen koostumus vielä vahvistavat. Viimeisteltyä, petollisen liukasta laatua ja kokonaisuutena siis kerrassaan mainio IPA. PISTEET: 41/50