25.12.2012

Westbrook Lichtenhainer Weisse


Useampia vuosia antaumuksella oluita harrastaneelle tulee varsin harvoin vastaan kokeilemattomia oluttyylejä, mutta tänään sellaista on tarjolla. Lichtenhainer on osa saksalaista happamien oluiden perinnettä ehkä laajemmin tunnetun Berliner Weissen tapaan. 1800-luvun lopulla suosionsa huipulla Lichtenhaineria pantiin laajalti Thüringenin osavaltiossa, mutta ydinaluita olivat Lichtenhainin kaltaiset kylät Weimarin ja Jenan ympäristössä. Lichtenhainer osoittautuu tekemäni tutkimustyön  perusteella historiallisestikin hieman sekalaiseksi porukaksi pääkäymisen jälkeen mikrobeilla (erityisesti maitohappobakteerit) infektoituja hapanoluita, joita kuitenkin yhdistää pyökkisavustetun ohramaltaan käyttö. Alun alkaen Lichtenhainer koostui pelkästään ohrasta, mutta myöhemmin vehnän käyttö yleistyi. Tänään maisteltava uusiotulkinta tulee kuitenkin rapakon takaa Etelä-Carolinan Mt. Pleasantista, jossa Westbrook Brewing on lähtenyt rohkeasti historiallita olutta replikoimaan. Jenkkiversiossa on käytetty vehnää ja 40 % pyökkisavustettua ohraa. RB väittää vahvuudeksi 5 %, mutta pullossa seisoo 4,2 %. Mikäli maistaa haluaa, lienee tämänkin version suhteen kätevin kääntää katseensa vaikkapa Saksaan.


Samean oljenkeltainen olut vaahtoa todella villisti kapeassa vehnälasissa, joten täyden annoksen kaataminen vaatii kärsivällisyyttä. Vaahto kuitenkin katoaa lopulta lähes kokonaan, jonka jälkeen olut muistuttaa ulkonäöltään suodattamatonta omenamehua. Nenä paljastaa välittömästi, että nyt on lasissa jotain täysin uutta. Tuoksu on kerrassaan erikoinen sekoitus voimakasta, lihaisan pekonimaista savuisuutta, kirpeää maitohappoa ja pippurista mausteisuutta. Normivehnän hedelmäisyys väistyy taka-alalle, mutta pientä viinikumikarkkien makeutta kuitenkin erottuu. Erikoisuuden lisäksi hämmästyttää yhdistelmän voima, joka on aika huima vain 4,2 % vahvaan olueen. Maku on alkuun happamia vehniä ennenkin maistaneelle tutumpi: maitohappoisen kirpeä ja hyvin kuivan vehnäinen, mutta melko voimakkaana jatkuva savuisuus tuo silti Lichtenhaineriin oman vahvan leimansa. Jälkimaku sen sijaan yllättää käsittämättömän todentuntoisella ja voimakkaalla saksanpähkinäefektillä, johon sekoittuu pippurista mausteisuutta, hienostunutta tervaskannon savua ja fenolista hedelmää. Lieneekö tuo pähkinä savumaltaiden vaiko mikrobien aiheuttamaa? Erittäin miellyttävää ja pehmeää se joka tapauksessa on. Mineraaleja lienee myös lisätty, sillä hieman suolaiselta tämä maistuu. Suutuntuma on pirteän maitohappoinen sekä hyvin kuivana ja hieman kuohuvan hiilihappoisena erittäin raikas raskaiden jouluruokien jälkeen. Makumaailma vie mielikuvissa vielä hieman vilpoisille kevään kalaretkille, joiden nuotiolla hiillostettua tai tikun nokassa hienostuneen savuiseksi paistettua saalista nauttiessa Lichtenhainer voisi olla lähes oragastisen kokemus. Kaukana tästä ei ollan nytkään, sen verran tasapainoisen monisyinen vehnäolut tämä on. Pakko kaiketi hankkia lisää, vaikka se nihkeän lainsäädäntömme vuoksi saattaa johtaa rikoksen tielle. PISTEET: 42/50

2 kommenttia:

  1. Olisiko abv versus weight...5% versus 4.2%...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän tuota toki voisi olettaa, vaikka merkintä myös RB:ssä on ABV%.

      Poista