Kotiolutta: mäskäimen mysteerit ja muita pohdintoja

Kuten kotiolutaiheisia postauksiani lukeneet ovat varmaan huomanneet, ovat mäskäämiseen liittyvät ongelmat aiheuttaneet jonkinlaista kitinää oikeastaan jokaisella panokerralla. Minulla on periaatteessa kaksikin kylmälaukusta rakennettua mäskäintä, joista suuremman ja eristykseltään paremman Igloo Marinerin suodatin on rakennettu kupariputkesta ja pienemmän/kehnommin eristetyn pesukoneen poistovesiletkun rosterisukasta. Molemmat ovat maailmalla yleisesti käytetyjä systeemejä. En kuitenkaan luottanut uudemman laatikkoni kuparisuodattimen perusrakenteeseen, enkä parin kokeilukerran jälkeen päässyt sillä haluamaani mäskäystehoon. Niinpä olen viime aikoina käyttnyt pelkästään vanhempaa laatikkoa, joka rosterisukan kanssa on toiminut joten kuten. Silläkin suodattaminen on ollut välillä tuskaisen hidasta ja ilmeisen epätasaista etenkin suuremmilla mallaserillä, sillä tehokkuus on ailahdellut turhan paljon.

Kuva 1. Igloon vanha suodatin

Palasin siis laadukkaamman Igloon ja kupariputkien pariin. Vanha putkisto (kuva 1.) yhdistyi hanaan laatikon toisessa päässä, minkä voisi kuvitella olevan suodatuksen tasaisuuden kannalta epäedullinen sijainti. Lisäksi kolme putkea yhdistyivät hanaan ruuvattuun x-yhteeseen tökkäämällä ne yhteen reikiin ilman varsinaisia liitimiä, mikä teki rakenteesta pelottavan heppoisen. Ei olisi ollenkaan mukavaa, jos joku putkista irtoaisi mäskiä sekoittaessa. Tätä ei koskaan tapahtunut, mutta aina sitä joutui epäilemään. Valurautainen x-yhde tuppasi tietysti myös ruostumaan happamassa mäskissä -> ei hyvä!

Kuva 2. Uusi suodatin

Niinpä muutin rakenteen kokonaan siirtämällä imupisteen keskelle laatikkoa (kuva 2.). Samalla sain lisättyä hieman suodatuspintaa. Yhteys hanaan hoituu nyt silikoniletkun pätkällä, joka pysyy varmasti paikallaan klemmarilla (ei paikallaan kuvassa). Puhdistettavia osia tuli lisää, mutta toivottavasti suodattuminen on nyt tasaisempaa. Tein pienen testin tiputtelemalla ph-testiliuosta vedellä täytettyyn laatikkoon ja seuraamalla värin kulkeutumista kohti putkistoa. Keskusta vetää tietysti hieman äärilaitoja voimakkaammin, mutta hitaasti laskemalla väri imeytyi putkiin varsin tasaisesti. Totuus tulee toki julki vasta mäskätessä, mutta luulisin systeemin toimivan nyt paremmin.


Isomman laatikon kanssa pystyn nostamaan satsin koon 15 litrasta yli 20:een. Looginen seuraus tästä on tietysti keittokapasiteetin vajaus. Minulla on kyllä 15 litraisen kattilan lisäksi 10 litrainen, mutta haluaisin ehdottomasti hoitaa kaiken yhdessä kattilassa. Joudun siis hommaamaan isomman kattilan ja tarvittavasti watteja suuremman vierremäärän kiehuttamiseen. Nykyinen 2,5 kw kaasuliesi on ollut juuri ja juuri tyydyttävä täyden kattilan kiehuttamiseen, mutta 25 litraa on sille varmasti liikaa. Tehokkaita kaasupolttimia saa kyllä suhteellisen edullisesti, mutta niitä ei saisi käyttää sisätiloissa. Useimmista kun puuttuu liekinvarmistin, ja toisaalta suuri hapenkulutus sekä hukkalämpö voivat olla ongelma keittiössä kokkailevalle. Sähkö tuntuu siksi turvallisemmalta ratkaisulta. Upotettavia sähkövastuksia on saatavilla, mutta sähkötöistä ei ole juuri kokemusta. Teräskattila, neste ja sähkö voivat olla hengenvaarallinen yhtälö kokemattomalle. Eikä minulla ole rakentamiseen tarvittavia välineitäkään. Valmiita sähkökattiloitakin on onneksi olemassa, joten sellaisen hankkiminen taitaa olla ainoa vaihtoehto. Olen päätymässä Brewfermin 27 litraiseen, hanalla ja analogisella termostaatilla varstettuun malliin, joka maksaa Lappo.fi:stä tilattuna ~190 €. Vastuksessa on tehoa kuitenkin vain 2 kw, mutta toisaalta hukkalämpöä ei synny eristetyssä kattilassa ulkoisen kaasupolttimen tapaan. Vähän silti epäilyttää tehon riittäminen kunnon "rolling boiliin" ja ilmeisesti porukalla on ollut myös ongelmia ko. mallin termostaatin kanssa. Mielelläni ottaisin tehokkaamman pelin, mutta en vain kerta kaikkiaan ole sellaista netistä löytänyt. Jos jollakin on tiedossa parempia ratkaisuja, niin ehdotuksia otetaan vastaan!

Reseptejä ja niiden aihioita on kertynyt muistivihkoon useampia. Inspiroivin oli hiljtattain juoksemani 45 min lenkki, jonka ainana sain mietittyä kaksi uutta reseptiä niin pitkälle, että kotona ei tarvinnut kuin kirjata ne ylös. Toivottavasti saisin vain tuon välinesäädön pian hoidettua, jotta pääsisin ideoitani toteuttamaan.

Panemisiin!