Kun oma panimo on raha- ja aikapulan vuoksi telakalla, on hyvä maistella kavereiden tuotoksia. Nyt maistossa opiskelukaverin ensimmäinen panos, jossa on haettu jenkkiläistä IPA-tyyliä. Pohjalla on muistaakseni Coopersin IPA-uutepurkki, lisänä spraymallasta ja sokeria. Humalointia on terästetty Cascadella ja Amarillolla. Valmistusvaiheessa oli ongelmia ominaispainojen kanssa, jotka jäivät huomattavasti laskennallisista arvoista. Taisi lopulliset voltit jäädä jonnekin neljän huiteille. Yhdessä pähkäilimme syitä ja syyttävä sormi (ainakin minun) osoittaa uutepurkkia. Yksi uutteiden heikko puoli: koskaan ei tiedä tarkasti, mitä saa. Ehkä tältä ei siis kannata puhdasverisintä ipa-kokemusta odotella, mutta väliäkö sillä jos olut muuten maistuu.
Varsiltään olut on melko tumman meripihkainen. Pitsisen näyttävää vaahtoa muodostuu sormen leveyden verran. Tuoksusta löytyy reilu annos tuoretta jenkkihumalaa, melko selvää sitruunanmehua ainakin. Ruohoisuutta tuntuu enemmän kuin Amarillolta ja Cascadelta olen tottunut saamaan. Millä oli humaloitu se uutepurkki? Mansikkaista ja hieman persikkaita makua löytyy myös. Mallaspuolella kevyelti karamellia ja keksisyyttä. Puhdas maku, hiivaisuutta ei tunnu tippakkaan. Hieman uuteoluille tyypillistä karheutta jälkimaussa, mutta toisaalta myös mukavasti pähkinäistä paahteisuuttakin. Mallasrunko jää oletetusti turhan kevyeksi ollakseen ipaa, mutta pale alena tämä menee täydestä. Katkeruutta on kevyeen olueen sopivan napakasti, jälkimaku on kuiva ja hieman mausteisen pihkainen. Suutuntuma on juuri sopivan kevyesti hiilihapotettu ja keveydestään huolimatta hyvin pehmeä. Jos en tietäisi speksejä, veikkaisin tätä selvästi vahvemmaksi olueksi. Ei siis mitenkään yltiöohutta. Raikasta ja helppoa juotavaa, tästä on hyvä jaktaa ja siirtyä halujen mukaan vaikka osittaismäskäämään. Veikkaanpa, että harvalla ensimmäinen olut on näin hyvää. PISTEET: 29/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti