Struise Pannepot 2007

Belgiasta tuli vajaa pari vuotta sitten raahattua tällainenkin herkku. Pannepot on huippulaadukkaan Struise -panimon yksi korkeimmalle arvostettuja oluita, RB:ssä Pannepot näyttäisi killuvan Belgian Strong Ale -kategoriassa peräti maailman kolmanneksi parhaana. Pannepot tarkoittaa perinteistä kalastusalusta ja sellainen komeilee myös etiketissä, kuten myös teksti: Old Fisherman´s Ale. Jostain kumman syystä en juonut kokonaista Pannepotia Belgiassa ollessani, mutta Nellin lasista maistetut huikat olivat todella vakuuttavia. Ainokaisen pikkupullon korkkaaminen on odottanut sopivaa juhlafiilistä jo melkoisen tovin, ja koska sitä ei näytä koskaan tulevan, päätin korkata nyt. Eiköhän tämä ole juhlafiilikselle riittävä katalyytti. Toivottavasti tavara on kuranttia, pullotuksesta on kuitenkin kolme vuotta(joka ei kyllä yleensä ole belgeille aika eikä mikään). Pullon kaulalla näytti killuvan jotakin hyytelömäistä, joka näyttäisi olevan Brettanomycesin tekosia. Toivottavasti ei mitään viheliäistä kasvustoa kuitenkaan.

Varovainen korkin raotus ja Pannepot oli jo hypätä vaputeen. Vahingoista viisastuneena olin kuitenkin Vanhaa Kalastajaa nopeampi lasini kanssa. Lasiin pulppuaa valtaisan beigen vaahdon kanssa syvä punaruskearuskea olut. Hiivapartikkelita näyttäisi leijuvan lasissa runsaasti. Ensinuuhkaisu tuo helpotuksen: ei varmasti ole pilalla. Herkullisen kompleksinen tuoksu on jotain aivan muuta, kuin olen nenääni aiemmin saanut. Veikkaukseni Brettasta taisi osua nappiin, sillä tuolle hiivakummajaiselle ominaisen maanläheinen ja nahkainen tuoksu erottuu melko selvästi. Vieläkin ilmeisempää on kypsien marjojen raskaan sokerinen makeus, joka muistuttaa melkein enemmän portviinejä kuin olutta. Tummaa karamellisiirappia ei niinikään voi olla huomaamatta. Taustalla erottuu myös melkoinen maustecocktail, josta on melko vaikea erotella mitään ykaittäistä, sen verran hyvin kaikki tasapainottuu. Pippurisuutta löytyy ainakin, mutta se voi myös olla hiivan tekosia. Alkoholin pieni terävyys erottuu myös. Tummat maltaat tuovat ehkä aavistuksen suolaisuutta, jopa lakritsia. Aavistus lääkeyrttien aromaattista tuoksua tulee ties mistä. Monimuotoisuutta siis ainakin löytyy. Uskaltaisiko maistaa?

Maku tarjoaa pienen yllätyksen, sillä tuoksu antoi odottaa melko paksua ja siirappista tavaraa. Makunystyröitä hivelee kuitenkin hienostuneempi ja kuivempi hedelmäisyys ja rommimaisen tumma karamelli. Tuoreena Pannepot olisi luultavasti melko reippaasti makeampi. Yhdistän kypsyneisiin olusiin usein hieman happaman "marjarahkaisuuden", eikä tämä tee poikkeusta. Maitohappobakteeritko siellä jylläävät, vai onko Bretta salakavalasti syönyt sokereita ja antanut tilaa jollekin hedelmäisen mansikkaiselle hiivan aromille? Otapa näistä selvää. Lakritsin suolaisuus tuntuu nyt selvästi ja sehän sopii näköjään loistavasti kuivahedelmäisyyden kaveriksi. Aavistus rasvaisen hapanta tummaa suklaata venyttää jälkimaun todella pikäksi. Mausteet kurkkivat kitalaessa vielä pitkään. Alkoholi ei maistu lainkaan, mutta silti maku on lähes mystisellä tavalla voimakas, jotenkin elähdyttävä. Melko hippiä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, matalahappoinen ja melko viinimäisen kypsä. Pannepot ei ehkä ole helpoin olut juoda, mutta tässä tapauksessa työskentely kannattaa. Palkintona on äärimmäisen monipuolinen ja silti tasapainoinen olutelämys, jonka soisi sattuvan omalle kohdalle vielä uudestaankin. Tässä on ehdottomasti yksi persoonallisimmista juomistani oluista. Eipä taida Pannepotia Alkon hyllystä vaan ihan heti löytyä. Pisteet: 44/50