Baltika Razlivnoe Premium Nefiltrovane

Kaveri toi Murmaskista maistettavaksi Baltikan suodattamatonta lageria. Erikoiseen, 0,44 l vetoiseen puteliin pakatulla vaalealla lagerilla on vahvuutta 4,6 %.

Hyvin samean hiivainen, vaalean keltainen olut kuplii hieman skumppamaisesti ja muodostaa ohuehkon vaahtopitsin. Tuoksu on reilusti hiivaisen hedelmäinen, tulee melkein vehnäolut mieleen. Asetaldehydin raaka omenaisuus erottuu alussa melko selvästi, mutta oluen lämmetessä se kätkeytyy melko hyvin. Yrttinen humalointi on vaisu, samoin leipäisen ja hieman hunajaan vivahtava maltaisuus tuntuu kevyeltä. Maku on kevyen maltainen ja yllättävän makea. Hiivaisuus tekee jälkimausta hieman nihkeän, ja uudelleen löytyvä asetaldehydi siideröittää sitä hieman typeästi. Suutuntuma on lattea ja turhan ohut, mutta mukavan pehmeä. Ei mikään täysosuma, mutta kyllähän tätä juo. PISTEET: 20/50

Beer Here Hoptilicus

Pikkulinnun Beer Here-uutuuksia on kulkeutunut myös pohjoiseen Leskisen kaappeihin. Kolmesta tämänhetkisestä tarjokkaasta itselleni ainoa uusi on Hoptilicus, peräti 9% jenkkityylin ale. Sokereita on mukana, humalina Centennialia ja Chinookia 80 IBU:n edestä.

Tummaa, rubiininpunaista ja ohuen kermaisesti vaahtoavaa. Makeaa ja hieman ylikypsän ja viinikumisen hedelmäistä ja havuisen yrttistä humalaa, melko tumman karamellista ja hieman hapahkon paahteista maltaantuoksua. Makeahkoa, tumman karamellista ja rusinaisen hedelmäistä runsautta maussa, sokeri keventää suutuntumaa ja katkeruus tuo tasapainoa. Pehmeää ja kuohkeaa, vahvuisekseen keveästi juotavaa. Ehkä vähän nahkeaan suuntaan hedelmäisyys lopulta kääntyy. Tässä sokerinkäyttö tuntuu perustellulta, ilman sitä juotavuus voisi olla melkoista siirappia. Mukava olut, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä. PISTEET: 37/50

Published with Blogger-droid v1.7.4

Kotiolutta lasissa: Predatory Brewing Workers' Ale 2012

Vappuolueni Workers' Ale 2012 on muhinut pullossa viikon verran, joten perinteinen ensitesti on paikallaan. Tekovaiheista voi lueskella täältä. Matkan varrella suoritetut mittailut ja maistelut keroivat prosessin etenevän haluamaani suuntaan. Pari pinnaa Beer Smithin ehdotuksia makeammaksi jäätiin, kuten ainakin minulla tapana on, mikä aistinvarasiten testien perusteella on tällä kertaa ehkä ihan hyvä homma. Kuivahumalointia harrastin viikon ajan, lajikkeina Cascade, Chinook ja Sorachi Ace. Terästääkseni aromia ajattelin kokeilla humalateetä perinteisen "humalat pönttöön-menetelmän" lisänä, mutta foorumimaailman hyvinkin ristiriitaiset kokemukset nostivat lopulta sisun kaulaan. Pitänee joskus jakaa satsi kahtia ja kokeilla molempia menetelmiä rinnakkain, että voin muodostaa oman mielipiteeni. Hyvin tuntui aromia ainakin pullotusvaiheeseen riittäneen, joten odotuksen ovat varsin kovat ensimmäistä pulloa korkatessa.

Workers' Ale 2012 on melko likaisen ruskeaa, hieman punertavaa olutta. Hailakan beige vaatho on jokseenkin kermaisen pitsinen ja hyvin kestävä. Ensivaikutelma tuoksusta on mukavan raikas, sitrusmaisesti ja hieman pihkaisen yrttisesti humaloitu. Paahteisia ja tumman karamellisia maltaan sävyjä erottuu kevyesti humaloinnin alta. Vielä tuntuu kevyen marjaista hiivaisuutta, joka luultavasti pyöristyy olemattomiin viikossa-parissa, mikäli olen hiivakantaa (US-05) yhtään oppinut tuntemaan. Maku on kuiva, vahvuisekseen varsin maltainen ja kauttaaltaan katkerahko. Katkeruus ei ole kovin hyökkäävää, vaan hiljalleen voimistuvaa. Vehnämaltaan tuoma liukkaus ehkä tasoittelee enimpiä rypistyksiä. Pientä hapokkuuttaa on, mikä johtunee osittain oluen nuoruudesta ja toisaalta suklaamaltaasta. Jälkimaun alkuvaihe (mikähän sekin on?) vaikuttaa vähän tyhjältä, mutta loppuun nousee kuitenkin mukavasti paahteista, hieman suklaista maltaisuutta ja aavistus tummaa karamellia puisevan kuivana ja hieman pihkaisena viipyilevän humaloinnin seuraksi. Suutuntuman perusteella olutta voisi helposti kuvitella pykälää vahvemmaksikin, joten maltaiden valinta ja mäskäys tuntuvat menneen melko nappiin. Makua onkin runsaasti näin kevyeen runkoon, ja erityisesti jälkimaun tummempi maltaisuus tulee passelisti esille dominomatta kuitenkaan liikaa. Parit virhearviot suklaamaltaan kanssa alkavat ilmeisesti synnyttää jonkinlaista oppimista paksussa kallossani. Pullotusvaiheen maltillinen sokerinkäyttö tulostuu brittityylisen matalana hiilihappoisuutena, joka sekin sopii mukavasti pakettiin. Happoja tulee luultavasti vähän lisää oluen kypsyessä, mutta Charoli Pale Alen kaltaisa kuohuntaa tuskin tarvitsee pelätä. 

Oluen joka osa-alue on varsin lähellä suunniteluvaiheen mielikuviani kuivan katkerasta ja aavistuksen paahteisesta sessioalesta. Humalointikin on varsin hyvin kohdallaan, ja Sorachi Ace uutena lajikkeena tuo olueeni kauan hakemaani sitruksisuutta. Ei ehkä Citran veroisesti, mutta kuitenkin. Kokonaisuus ei ole ehkä kaikkein tavanomaisin ja veikkaapa, että useampi kaverini pitää tätä liian kuivana ja katkerana. Omaan suuhuni Workers' Ale 2012 istuu kuitenkin mainiosti. Kyllä tämän voimalla marssii vapun alusta loppuun!

Fantôme Saison

Olen hinkunut belgialaisen Brasserie Fantômen oluiden perään jo vuositolkulla, mutta niin vain tämän kokeilevan panimon pullotteet kiersivät minut koko ensimmäisen belgianmatkani ajan ja tietysti myös kotimaassa. Reilireissulla onneksi lykästi, kun löysin pullon löysin pullon Fantôme Saisonia Bruggesta, josta lähtien raahaasin tätä aarrettani rinkassa läpi viiden valtion aina kotiin saakka. Toivottavasti olut on kaiken vaivan väärti.

Kruunukorkilla varmistettu luonnonkorkki aukeaa voimallisesti poksahtaen, mutta itse olut ei onneksi hätäile ulos lasisesta vankilastaan. Tulppaanilasiin kaatuu vaalean oranssia, hiivaisen sameaa ja voimakkaasti vaahtoavaa nestettä. Laskeutuessaan ilmava vaahto jättää vahvasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on mielenkiintoinen, rehevän hiivainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyys on kesäisen raikkaasti ananaksista ja hieman mansikkaista. Kukkea ja hieman yrttinen humalointi sopii mainiosti tähän soppaan. Hiiva erottuu rahkaisuutena ja parfyymisuutena, joiden lisäksi Brettanomycesin nahkean maanläheinen aromi on selkeästi esillä. Maku jatkaa voimakkaan hiivaisilla linjoilla, ja hapokkuus muodostuukin kokeilemistani saisoneista selvästi voimakkaimmaksi. Hedelmäisyys taipuu nyt hieman hivenen kypsempään ja hapokkaamman marjaiseen suuntaan. Perustan hiivojen tempuille muodostaa kuiva pilsmaltaisuus, jossa ei ole tietoakaan sokerisuutta. Jälkimaussa Brettanomycesin happamuus ja nahkaisuus saa vastapainokseen hiipivästi kuivuvasta katkeruudesta, ja loppuveto onkin sitten aivan mielettömän raikas. Alkoholi (8 %) hukkuu täydellisesti kuohkeaan ja samettisen liukkaaseen, pirteän hapokkaaseen juotavuuteen. Upean raikas saison, johon rohkea hiivaisuus ja selkeä brettaisuus tuovat
persoonallisuutta ja lisämielenkiintoa. Laatikko tätä kesäksi, kiitos! PISTEET: 43/50

North Coast Grand Cru

Vahva (12,5 %) ja taatusti erikoinen Grand Cru Kalifornian Fort Braggista esiintyy RB:ssä nimellä Twentieth Anniversary Ale. Saatavuus Suomessa lienee korkeintaan satunnaista, ja oman yksilönikin on hankkittu ulkomailta. North Coast Grand Cru on sekoite kahdesta agaavenektarin kanssa pannusta oluesta: pullon sisällöstä kaksi kolmannesta on bourbontynnyrikypsytettyä ja loppuosasta tynnyrivaihe puuttuu. Tyylikäs 500 ml. kuohuviinipullo on suljettu luonnonkorkilla ja varmistettu alumiinihatulla.

Olut on väriltään samean oranssi, vaahto on ohut mutta melko pitsinen. Tuoksu on erikoinen sekoitus hillottua, happamanmakeaa ja ylikäynyttä hedelmää sekä hieman kirpakan hapanta marjaisuutta, joka muistuttaa lähinnä viinirypälettä (onko tämä sitä agaavea?). Hedelmäisten makujen ohella erottuu kermatoffeista mallasta sekä kevyen parfyymisyyttä mausteisuutta. Tynnyriaromit pysyttelevät taustalla, mutta ehkä pientä vaniljaisuutta voi aistia taustalla. Maku alkaa hyvin hedelmäisellä tavalla makeana, eikä odotetun kaltaisesti sokerisena. Jälkimakua kohti mentäessä tuoksusta tuttu, pirteä ja hieman hapokas "rypälemäisyys" sekä suuta kuivattava tanniinisuus voimistuvat. Suutuntuma on todella paksu ja täyteläinen sekä aavistuksen alkoholisesti lämmittävä. Kokonaisuus on tavallaan yllättävän raikas, mutta massivinen suutuntuma ja käyneiden hedelmien nahkea makeus vievät loppua hieman tunkkaisempaan suuntaan. Varsin ristiriitainen tuotos, johon en aivan täysin ihastunut. Onneksi oli jakokaveri, sillä yksinäiselle tämä pläjäys olisi aivan liikaa. PISTEET: 34/50 

St. Feuillien Grand Cru

Yksi kolmesta reissulta raahaamistani tuliaspulloista MINULLE. Alkoissakin ilahduttavasti viimevuosina edusta saaneen St. Feuillienin Grand Cru (9,5 %) tarttui matkaan Brugggesta.

Ilman hiivoja kirkkaan kultaisena säihkyvä ja pitsistä vaahtoa muodostava belgiale on todella ilo silmälle. Hiivojen kanssa uidaankin sitten selvästi sameammissa vesissä. Toksu ei ole ilman hiivoja kovin voimakas, mutta silti varsin herkullinen. Belgihiivan ja reilun humaloinnin nyanssit tulevat selvimmin esille herkän appelsiinin- ja seljankukkaisena sekä yrttisenä ja heinäisenä. Hiivojen kanssa (sedimentti on melko ohut) mukaan tulee hieman tuoreen leipäistä aromia, joka ei kuitenkaan sotke hinostunutta vaikutelmaa. Suussa olut on kuivan ja maukkaan pilsmaltainen, eikä sokeria ei monista belgioluista poiketen juurikaan maista. Humalan loppua kohti voimistuva flavori on upeassa sopusoinnussa mausteisen hiivan kanssa. Katkeruus ei ole purevaa, mutta humalan antama, varsin pyöreä ja kokonaisvaltainen suutuntuma on herkullinen. Jälkimaku viipyilee pippurisen hiivaisena, apelsiininkuorisena ja aromaattisen humaloituna. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, liukkaana ja kuohkeana soljuva olut pitää pilkkanaan korkeaa (9,5 %) alkoholipitoisuuttaan. Todella hienovarainen olut, joka hätäilemällä tai extreemihakuisuudella tulee varmasti helposti kuitattua simppelinä ja tylsänä. Kadehdittavaa työtä on pannujen äärellä taas tehty. PISTEET: 41/50