29.4.2011

Beer Hunters Mufloni Keirin Stout

Porin laatupanimon tuotteita ei ole juuri pulloissa (tai muutenkaan) Oulussa näkynyt. Nyt kuitenkin Leskisen kaapista löytyi tämä japanilaisen pyöräilykisan mukaan nimetty stout. Mielenkiintoista.

Musta olut, vaahto on erittäin kermainen ja houkuttelevan beige. Harmi, että kuva unohtui ottaa. Voimakkaan paahteinen, jopa savuinen ja kahvinen tuoksu. Lakritsia, makeampaa hedelmäisyyttä, limppuista mallasta ja raikasta jenkkihumalaa. Makeahkona alkava maku kuivuu loppuun, jossa palkintona odottaa herkullinen kuivahedelmäisyys, annos kahvia ja maitosokeriakin. Kakeroita on juuri sopivasti, jotta huomio säilyy kokonaisuuden tasapainoisuudessa. Aavistus happamuutta tuntuu, mutta eipä se juuri häiritse. Liukas ja samettinen suutuntuma on hyvin miellyttävä kautta linjan. Todella toimiva stout. PISTEET: 37/50

Published with Blogger-droid v1.6.6

Nøgne Ø Bitter

Leskiseen on vapun ratoksi saatu norjalaista bitteriä hanaan, nice. Etelän maitoisista kaupoista tätä on saanut, mutta eipä ole vain minulle vastaan kävellyt.

Samean oranssin oluen pinnalle muodostuu ohut kerros vaaleaa vaahtoa. Runsaan humaloidussa tuntuu kohtuullisesti sitrusta, yrttejä ja kuivan keksistä palemallasta. Kuiva, rapeasti katkera maku saa tasapainoa maaltaan keksistä. Tasapainoinen, sopivan kevyt suutuntuma säilyttää raikkauden hyvin. Rehellistä ja maistuvaa sessio-olutta, jota joisi mielellään useammankin. PISTEET: 34/50
Published with Blogger-droid v1.6.6

23.4.2011

St. Bernardus Tripel


St. Bernard Brouwerij on yksi suosikeistani, ainakin mitä belgipanimoihin tulee. Korkea laatu, kohtalainen saatavuus ja soppeli hinta ovat yleensä menestyksen tae. Panimon Grottenbier ja Blanche vierailivat jopa Alkon hyllyllä. Nyt maistamani Tripel on kuitenkin ostettu Schipolin lentokentältä vuoden 2009 ensimmäisinä päivinä. Pullolla on siis jo ikää, mutta jostakin syystä korkkaus on aina vain venynyt. Hilloamisella on seurauksensa: tässä tapauksessa parasta ennen -päiväys pääsi lipsahtamaan ohi 26.11.2010. Vahvat belgioluet kyllä säilyvät, mutta tripelit eivät välttämättä kypsytyksestä juuri hyödy. Luulisi ainakin humaloinnin kärsineen tässä tapauksessa. Parempi silti myöhään jne. Vai?

Reilu suhahdus korkin avautuessa, tietysti pullon sisältö pyrkii vapauteen pitkän vankeuden jälkeen. Kokeneen belgifanin kavaluudella saan kuitenkin nopeasti lasin alle, eikä tippaakaan mene hukaan. Keveällä hiivasatsilla oluesta muodostuu utuinen, vaalean meripihkainen näkemys. Pilvimäistä vaahtoa syntyy oikein urakalla, mutta kaikki mahtuu täpärästi Chimay-pikariin. Tuoksun perusteella pilaantumista ei tarvitse pelätä. Upean ruohoinen ja erittäin kompleksisen belgihiivainen tuoksu siirtää ajatukset Bruggen kuppiloihin... Mausteinen hedelmäisyys muistuttaa hieman kuivaa sherryä, lisäksi erottuu ainakin raikasta mansikkaisuutta ja päärynää. Tämän panimon hiivakanta jaksaa aina sykähdyttää! Kuivaa pilsmallasta on kohtalaisesti, makeutta tuo hedelmäisen hiivan lisäksi kandisokerin lievä siirappisuus. Kuivassa jälkimaussa kohtalaisen voimakkaan, yrttisen humaloinnin lisäksi varttuneen oluen lähes puumaisen kuivaa hedelmäisyyttä. Hiivojen kanssa hedelmäisyys saa vielä piirun lisää monipuolisuutta, eikä humalointikaan kärsi kohtuuttomasti. Aika huikeaa! Alkoholi (8%) peittyy täysin maussa, mutta tuo suutuntumaan tiettyä potkua. Samettisen liukas suutuntuma hipoo näennäisessä kepeydessään täydellistä. Viimeaikoina belgioluet ovat lähinnä uutuuksien huonon saatavuuden takia jääneet vähälle, mutta tämä tapaus nostaa kuumeen taas enstisiin lukemiin. PISTEET: 43/50

Three Towns St. Eriks Pompona Porter


Pääsiäisaterian päälle vaniljalla maustettua portteria länsinaapurista. Aiemmin testaamieni St. Eriks-oluiden tapaan tämäkin on pantu Slottskällansilla. Porterilta voinee odottaa melko paljon, mikäli laatu on samaa tasoa testaamieni pohjahiivojen kanssa.

Kaunis, hyvin tumman rubiininpunainen olut, herkullisen kermaiselta vaikuttava vaahto on sekin saanut vähän kevätaurinkoa hipiään. Tuoksu on voimakkaasti vaniljainen, jopa hieman pippurisella tavalla. Limppuinen ja paahteinen maltaisuus jää ainakin tässä vaiheessa melko pahasti jalkoihin. Maku on onneksi tasapainoisempi ja siirappisen limppuista mallasta on lopulta ihan kohtuullisesti. Paahteista happamuutta, kevyesti maitohapokkuuttakin ehkä. Vanilja saa keverikseen hiivaista hedelmäisyyttäkin. Lopussa aavistus luumuista kuivahedelmää ja kohtuullisesti hapokasta suklaisuutta. Lopussa maltaisuus kuivuu selvästi ja katkerot nappaavat vähän yllättäen kiinni ikeniin. Ilmeisesti tuoksun vaniljaisuus ja alun makeus peittivät humalointia. Varsin nautittava lopetus oikeastaan, selvästi oluen parasta antia. Suutuntuma on turhan hapokas ja terävä, mutta jälkimaussa on onneksi kestävyyttä. Kokonaisuutena ei välttämättä kovin tasapainoinen suoritus kuitenkaan. Vaikka vaniljan ystävä olenkin, olisin ehkä maistanut tätä olutta mieluummin ilman sitä. Tai ainakin annostellut vähän säästeliäämmin, nyt varsinkin tuoksu jää turhan yksipuoliseksi ja vaniljaisuus jotenkin korostaa myös maun makeutta liikaa. PISTEET: 29/50.

20.4.2011

Kotiolutta lasissa: Neurosis Real Ale


Foorumeilta tuttu Neurosis on oululainen olutharrastaja, joka myös panee jalojuomaa itse. Taannoin teimme pientä kimppatilausta ja siinä samalla tietysti vaihdettiin muutamat kotipanimoiden maistiaiset. Real Alen tarkkoja speksejä en ehtinyt kysellä, kun vaihto tehtiin sen verran kiireellä. Mielikuvani mukaan tämä on kuitenkin ainakin osittain uuteolut, nimi ainakin viittaisi Coopersin tiettyyn mallasuutekittiin. Lisänä lienee käytetty maltaita ja luultavasti humalaakin. Kokeillaanpa, miltä kollegan olut maistuu.

Olut on väriltään utuisen meripihkanruskea. Kermanvalkoista vaahtoa mudostuu kaadettaessa reippaasti. Tuoksussa erottuu reippaasti makeahkoa ja hieman purkkamaista hedelmäisyyttä sekä yrttistä ja kukkaisen saippuaista humalointia. Selvästi mukana on myös kevyttä paahteisuutta, joka tuntuu aavistuksen pähkinäiseltä. Mallasrunkoa on kohtuudella ja tunnelma leppoisen kuohkea. Humalaa lienee lisätty, sillä katkeruutta on lopussa varsin mukavasti. Jälkimaku jää vähän kevyeksi. Kuiva yleisilme hedelmäisyydestä huolimatta, eli brittibittereiden suuntaan tässä kallistellaan. Lopussa tuntuu uuteoluille tyypillistä karheutta, joka hieman peittää taustalta kurkkivaa, pähkinäisen keksistä jälkimakua. Suutuntuma heiluu kevyen ja keskitäyteläisen välimaastossa. Hiilihappoa on sopivasti ja juotavuuskin kohdillaan. Mukava olut. PISTEET: 30/50

16.4.2011

Plevna Fingerpori


Leskisen hanassa tämäkin Koskipanimon sarjakuvaolut. Vaalea, suodatettu lager on kyseessä. Toivottavasti jotakin tarttumapintaa löytyy.

Ulkonäkö on normaalia lageria, kultainen väri ja vaahto onneksi tavallista selvästi kermaisempi. Tuoksussa erottuu kohtuudella ruohoista humalaa,
helles-henkinen maltaisuus tuntuu hieman leipäiseltä. Katkeroita on juuri tarpeeksi, että peruslagerin illuusio särkyy. Juotava fiilis, kyllä tästä puhtaan maltaanmaun saa. Suutumtuma noudattelee normaalia lagerin meininkiä, eli ei juuri innosta. Kokonaisuutena normaalia bulkkia selvästi parempi lager, mutta jää auttamatta massojen mukavuusalueelle. PISTEET: 27/50
Published with Blogger-droid v1.6.6

Budels Meibock

Leskisen hanatuote lienee samaa tavaraa kuin Alkon pullossa. Testataanpa silti, kun pulloversio on vielä maistamatta.

Normaali vaalean lagerin kultainen väri, ohut mutta kermainen vaahto. Tarjoilu todella kylmä, tuoksussa erottuu alussa lähinnä makeaa hedelmää ja alkoholia. Mallas on lämmetessään makeaa, hedelmäistä alkoholia tuntuu turhan paljon. Ruohoinen humalointi ei oikein pääse oikeuksiinsa. Syvyys jää uupumaan mallasrungosta. Karkea ja jokseenkin viinainen jälkimaku. Paksuhko ja jokseenkin öljyinen suutumtuma, mutta makeus estää enimmät nautinnot. Odotukset eivät olleet kummoiset, mutta ei ollut olutkaan. PISTEET: 25/30
Published with Blogger-droid v1.6.6

13.4.2011

Brew Dog Punk IPA, real ale

Leskinen tuo pumpuun vanhan suosikin, ja on kyllä todella mielenkiintoista testata real-käsiteltynä tätä modernia klassikkoa. Naapuriblogin Ardekin tuossa vieressä ihmettelee samaa tuotetta.

Melko sameana pulppuaa tämä punkki tuoppiin. Vaahto on todella komea ja kuohkea. Tuoksu on huumaavan hedelmäinen, jenkkihumalien greippiä ja sitrusta ainakin tuntuu. Selvästi myös neulasmaista pihkaisuutta. Hanaversioon verrattuna tämä vaikuttaa makeammalta, karamelli korostuu ehkä ennemmän. Hiivaisen kypsä makeus sekoittuu hienosti humaloinnin raikkautteen. Jälkimaussa pihkainen kakero nipistää juuri sopivan reilusti. Loistavaa tavaraa tämä on käsittelystä riippumatta. Ei ihme, että olut hupenee caskista kuulemma ennätystahtia.
Published with Blogger-droid v1.6.6

7.4.2011

Beer Here Hopfix


Ajautuipa sattumoisin käsiini muutaman pullon erä ulkomaan herkkuja. Niistä pääsee ensimmäisenä testiin tanskalaisen Beer Heren Hopfix. Tyylisuuntana IPA, ohran lisäksi mukana ruista. Vahvuutta 6,5 %. Nimestä voisi päätellä myös päivittäisen humala-annoksen hoituvan.

Oluen väri on tumman maripihkainen ja hieman utuinen. Vaahtoa muodostuu melko säästeliäästi ja se vähä on osittain kermaista, osittain kuplivampaa. Tuoksu on voimakkaasti pihkaisen hartsinen, mäntyinen ja kohtalaisen sitruksinen. Myös makeampaa hedelmäisyyttä erottuu. Hieman raskas vaikutelma ehkä. Maku alkaa melko liukkaan ja pyöreän maltaisena, rukiin ominainen mausteisuus tuntuu. Humalointi iskee pienellä viiveellä kitkerän hartsisena. Lopussa taustalta nousee vielä annos karamellia ja harmikseni myös hieman tunkkaista vihannesmaisuutta. Liukas suutuntuma on hieman saippuainen, eikä kovinkaan kuohkea tai ryhdikäs. Kitkerä tunnelma jää suuhun pyörimään, vähän kuin olisi humalapelletin syönyt. Pieni pettymys kieltämättä hiipii puseroon, ei voi mitään. PISTEET: 34/50