30.3.2011

Dark Star Hophead Citra

Leskisen real-hälytys pirahti puhelimeen, joten ei muuta kuin pyörä alle. Laatupanimon mielenkiintoinen Citra-singlehopviritys jo normaalisti maukkaasta Hopheadista selvästi kiinnostavin tapaus vähään aikaan.

Harvinaisen kirkas real, väri vaalean kultainen. Todella raikas tuoksu, runsaasti sitruunankuorta, makeampaa appelsiinia ja kipakkaa pihkaa. Hieman hiivaista hedelmää, maltaisuus on kuivaa. Hieman keksiä ehkä. Runko kevyt, mutta ei vetinen. Katkerahko maku jää mukavan pihkaisena viipyilemään kitalakeen. Toimisi varmasti kesällä erityisen hyvin, mutta paha tästä on valituksen aihetta löytää maaliskuun lopussakaan. PISTEET: 35/50
Published with Blogger-droid v1.6.6

19.3.2011

Mohawk Blizzard Imperial Porter



Löysin lähikaupasta halvalla kunnon snifferilasin, joka pitää heti pistää testiin. Kaapista valikoitui Mohawkin Imperial Porter, jonka luulisi olevan parhaimmilaan juuri isosta snifferistä fiilisteltynä. Olut on pantu Sigtunalla, kuten aiemmatkin testaamani Mohawkit. Jos ovat aiemmat vakuuttaneet tuoteselosteillaan, niin tämä se vasta kovat kortit pöytään lyökin. Panimomestari ei ole tyytynyt kymmentä mallaslaatua vähempään ja humalalajikkeitakin on mukana peräti kahdeksan. Lisänä vielä raakasokeria ja hunajaa. Taitaa olla melkoinen makupommi luvassa.

Lähes musta portteri kuohuu melko voimakkaasti kaadetaessa ja beigeä vaahtoa muodostuu runsaasti. Ensinuuhkaisut antavat lakritsia, runsaasti tummaa hedelmää, pihkaisen yrttistä humalaa ja lupauksen todella tukevasti paahteisesta maltaisuudesta. Isoa lasia on mukava pyöritellä ja jahdata muitakin aromeja. Tummaa suklaata sieltä vielä löytyi. Mausta löytyy rutosti maltaista voimaa, mutta liikaan makeuteen ei onneksi sorruta. Hieman hapahkosti suklainen ja kahvinen paahteisuus tasapainottaa enimmät siirappisuudet ja mukavasti nipistelevä humalointi on sopivassa suhteessa maltaisuuteen. Muistuttaa joiltakin osin Slottskällans Imperial Stoutia. Suolaista lakritsisuutta on ehkä vähän turhan paljon makuuni, eikä alkoholisuuskaan pysy ihan täysin piilossa. Vähän monikerroksisempaa makua olisin toivonut tältä kymmenen maltaan keitokselta, nyt voimakkaan maltainen perusmaku käy loppua kohti vähän tylsäksi kun mitään uutta ei enää ole bongattavissa. Suutuntuma on ylellisen paksu ja tahmaavan maltainen ja sopii kyllä tyyliin kuin lasi kouraan. Hyvä olut, mutta ei erinomainen. PISTEET: 36/50

18.3.2011

Nøgne Ø Sweet Horizon


Horisontti on tänä iltana harvinaisen vaaleanpunainen. Tummanpunaisine käärepapereineen pinkein sydämin koristeltuun peltitötsään pakattu pikkuruinen pullo Sweet Horizonia on kyllä harvinaisen söpö ilmestys. Kyseessä on 14 % etyylialkoholia sisätävä imperial stout, johon on tuupattu sokereiden lisäksi kahvia. Nimen mukaisesti makeutta pitäisi riittää ja Sweet Horizon on siis lähinnä jälkiruokaolut. Onneksi tuli tänään syötyä joku leivänkannikka, joten korkkaaminen on oikeutettua toimintaa.

Sweet Horizon on tyylille uskollisesti väriltään lähes musta olut. Harvinaisen siirappisena juokseva olut muodostaa beigeä vaahtoa minimalistiseen tyylin pineksi rinkulaksi lasin reunoja kiertelemään. Tuoksussa erottuu kevytpaahteista ja makeaa kahvia, runsaasti siirappisuutta ja ylikypsiä marjoja. Lakritsia selvästi ja vaniljaa kevyemmin. Suuhun päästessään olut todellakin lunastaa nimensä: tämä taitaa olla makein koskaan juomani olut. Silkkaa sokerisuutta on todella runsaasti, eikä se tunnu kehittyvän oikein mihinkään. No joo, onhan siinä melassisuutta, mutta mistään rommimaisista sfääreistä ei kyllä voi puhua. Kahvisuus on vahvaa, mutta ote saisi olla paahteisempi. Käyneitä marjoja ja vahva tujaus alkoholia, portiviiinikin tästä tulee helposti mieleen. Lopussa tuntuu hieman lakritsia ja intiaanisokerista tuttua makua, jota on vaikea kuvailla. Syvyyttä alkaa siis pikkuhiljaa löytyä, joten ehkä kevytkin viilennys oli tälle oluelle liikaa. Humalointi peittyy makeuteen aika täydellisesti. Makupaletti jää yllättävän kapeaksi ja sokerisuus korostuu aivan liikaa. Hyvää barley winea jaksaa lipitellä isommankin pullollisen vaikka yksinään makeudesta huolimatta, mutta tätä siirappia lipittäessä jo 0,25 litraisen pullon tuhoamiseen ottaisi mielellään avuksi kaverin tai pari. Se kertoo jo jotakin Sweet Horizonin juotavuudesta, jota ei pelasta edes siirappisen paksu ja prosentit hyvin kätkevä suutuntuma. Aika kova pettymys. PISTEET: 32/50

11.3.2011

BrewDog Zeitgeist


BrewDogeja on tullut testailtua viimeaikoina, joten jatketaanpa samaa rataa. Zeitgeist on 4,9 % schwarzbier, elikä lagerhiivalla pantu tummanpuhuva tuotos. Hyvältä schwarzbieriltä odotan vahvaa ja kuivan paahteista maltaisuutta. Joskus sitä törmää schwarzbierinä myytäviin, mutta todella makeisiin tummiin lagereihin, joilla ei ole mielestäni juuri tekemistä schwarzien porukkaan. Toivottavasti Zeitgeist pysyy "kuivilla". Tämäkin testikipale tuli hommattua Systembolagetista.

Zeitgeist on väriltään syvän punertavanruskea. Ohuehko ja melko harva vaahto on myös saanut vähän variä beigeä väriä pintaan. Tuoksu on odotetun kaltainen. Paahteisuus on vahvaa ja se muistuttaa hiiltynyttä ruislimpun kuorta ja jopa tervaista savua. Hieman makeaa mallassiirappia, reilummin kuivakkaa jyväisyyttä ja mausteeksi kahvia. Ja yllättäen vähän hernekeittoa, onneksi vain todella vähän. Yrttinen humalointi ei ole järisyttävän vahva, mutta se antaa mukavan säväyksen tuoksuun. Maku on uskollinen tuoksulle. Limppuista mallasta on riittävän tukevasti ja hapahko paahteisuus on pehmeää ja miellyttävää. Jälkimaussa on mukavan kahvinen vivahde ja pieni humalan nipistys tasapainottaa hieman siirappiseen suuntaan taipuvaa leipäisyyttä. Keskitäyteläinen runko, lopussa paahteisuus tiivistyy jopa hieman tuhkaiseksi. Maukas olut, mutta jotain tästä puuttuu. Tai ehkä mieliala ei vain ollu schwarzbierille otollinen, tyyli kun ei muutenkaan kuulu suosikkeihini. PISTEET: 32/50

Kotiolutta lasissa: Charoli Pale Ale


Jatkossa kotiolutaiheiset kirjoittelut löytyvät sitten Kotiolutta -otsikon takaa ihan vain selvyyden vuoksi. Charoli Pale Ale on siis valmista, on itse asiassa ollut jo viikon ja jokunen pullo tuli jo testattuakin kavereiden avustuksella. Nyt on hyvä syventyä ja ruotia olutta vähän tarkemmin. Muistin virkistykseksi: Charoli Pale Ale on kevyt, karvan alle 4 % jenkkihumaloitu ja paahdetulla Charolipähkinällä maustettu vaalea ale. Panohommista löytyy lisää infoa ylempää linkin takaa.

Tämä tapaus kaatuu lasiin meripihkanruskeana ja hieman utuisena. Vaalea vaahto on kuohuvaa ja isokuplaista sorttia, mikä jo kielii liian korkeasta hapotuksesta. Kaataa saa varovaisesti tai useassa erässä, mikäli tämän meinaa saada mahtumaan pullokoolle mitoitettuun lasiin. Kuohu laskee kuitenkin aikanaan, jolloin nenän saa kastumatta lasiin. Humalointi on varsin ilmeinen: jenkkilajikkeiden sitruksisuus, makea kukkaisuus ja pihkaisuus nousee mukavasti esiin. Lisäksi erottuu hieman hiivaista marjaisuutta ja kevyelti karamellia. Maku on odotetusti melko kevyt. Siinä erottuu karamellisia ja hieman keksimäisiä maltaan makuja ja lopussa hieman pähkinäisyyttä. Katkeruutta on ihan mukavasti, mutta hiiva kannattaa ehdottomasti pitää pullossa mikäli humalista haluaa saada purevuutta irti. Kuivakassa jälkimaussa on varsin mukava humalan flavori. Pieni hiivainen maku ehkä vaivaa. Sen siitä saa, kun ei suunnittele hommia etukäteen ja joutuu tyytymään marketin paskaan halpishiivaan (Muntonsin pussihiiva, varokaa! Kyseinen epeli muuten lopetti jo toistamiseen sokerien syönnin liian aikaisin kuin seinään, joten tämä oli taatusti viimeinen kerta kun kyseistä laatua käytin). Suutuntuma ei ole toivottoman ohut näin kevyelle oluelle ja siinä tuntuu mallasvalinnoilla (mm. hieman vehnää) hakemaani pyöreyttä suunnitellusti. Liika hiilihappo on suurin ongelma, se saa kevyen oluen tuntumaan vielä kevyemmältä ja terävältä. Kannattaa näköjään pyöritellä lasissa enimmät pihinät reilusti pois, jolloin suutuntuma paranee oleellisesti.

Muutamasta kömmähdyksestä huolimatta Charoli Pale Ale jää kokemuksena plussan puolelle. Mallaspohjaan voi olla jopa tyytyväinen. Humaloinnissa ei taaskaan päästy tavoiteltuun intensiteettiin, mutta kyllä tästä idean saa. Pullotusvaiheessa lienee tapahtunut joku moka sokerin punnituksessa, muuten liikahapokkuutta on vaikea selittää. Onneksi sheikkaamalla pääsee pahimmista eroon. Hiiva aiheutti harmaita hiuksia käymisongelmineen, enkä juuri tykkää ko. kannan ominaismaustakaan. Varovasti kaatamalla suuriman osan saa onneksi jätettyä pulloon. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein ja tässä tapauksessa se kevyt, melko raikas ja maistuvakin. Tästä olisi helppo jatkaa reseptin viilausta.

10.3.2011

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse


Saksalaisen Schneider Weissen nimihirviö on varmasti odotetuimpia Alkon uutuuksia tälle keväälle. Meine Hopfenweisse on 8,2 % vahvuinen vehnäbock, joka on tyylin perinteisemmistä edustajista poiketen humaloitu reippaalla kädellä. En ole ennen kyseistä nisua puraissut, mutta maine on kantanut Pohjanlanden perukoillekin jo aikoja ennen oluen tupsahtamista Alkon valikoimiin. Panimon TAP6 Unser Aventinus on Alkon yksi maistuvimpia oluita, mikä nostaa odotuksia entisestään. Olisiko tästä kevätkauden ykkösolueksi?

Hopfenweisse kaatuu vehnälasiin likaisen oranssina ihmeen harvan ja höttöisen vaahdon kanssa. Ei tämä ehkä kaunein juomani näkemäni olut ole. Tuoksu korvaa onneksi ulkonäölliset puutokset. Loistavan raikas, kukkaisen saippuainen, hyvin hedelmäinen ja makean ruohoinen humalan tuoksu sopii hiivan banaanisuuden ja mausteneilikan kanssa loistavasti yhteen. Aventinuksesta tuttu, jykevä vehnämaltaan tuoksu luo tyylille tutumpaa pohjavirettä. Tämä on ehdottomasti niitä oluita, joita voisi haistella vaikka loputtomiin. Siis jos pinna ei pettäisi ja olisi pakko ottaa reilua kulausta myös suun ihmeteltäväksi.

Ja suuhan tykkää. Makeutta on reippaasti sekä hedelmäisessä että maltaisessa muodossa. Katkeroa on tyyli huomioiden todellakin pirteästi ja saapa tästä jopa jokseenkin purevan vaikutelma maun loppupuolella. Kevyesti imelä ja liimamainen vaikutelma syntyy tästäkin katkeron ja hedelmäisen makeuden liitosta, kuten niin usein minun makunystyröilläni käy. Onneksi nämä aistimukset eivät liiemmin häiritse, joten suupielet pysyvät edelleen lähellä korvia. Varsinkin, kun jo hieman kuivahtaneen vehnämaltaiseen jälkimakuun ilmaantuu vielä humaloinnin tuomaa kuivaa jotakin, joka puumaisena ja samalla hennon pähkinäisenä voisi olla enemmän tuntumaa kuin makua... Alkoholikin hieman kurkkii ja pistää sisukset sopivasti hyrisemään. Suuhun jäävät lopulta välejään selvittämään hiivainen happamuus ja hedelmäinen makeus. Maltainen täyteläisyys ja koostumuksen öljyinen liukkaus yhdessä keventävän katkeruuden kanssa ovat voimakkaan, mutta lähes pelottavan hyvän juotavuuden taustalla. Enpä ole mitään vastaavaa ennen juonut ja täytyy myöntää, että uutuus iski melko lujaa. Kerrassaan hauska olut, jos nyt olueen voi tuon adjektiivin ylipäätään yhdistää. Kevättalven valkeneviin, mutta edelleen kylmiin iltoihin ei kai ole sopivampaa juomaa vaikka saunan jälkeen jäähytellessä tai ensimmäisten terassisessioiden aikaan nautittavaksi? PISTEET: 42/50

5.3.2011

Three Towns St. Eriks Sommar Lager


Ruotsista hoitamani lagerit ovat tähän saakka osoittautuneet oikein päteviksi oluiksi. Erityisesti St. Eriks Pilsner ylitti kyllä odotukset. Mielenkiinnolla maistankin nyt samaisen sarjan Sommar Lageria, joka 4,7 % vahvuinen ja etiketin mukaan täynnä kesää ja humalia. Ilmeisesti tämä on pantu edellisen kesän sesonkeihin, joten tuoreinta mahdollista makua lienee turha odotella. En kuitenkaan löytänyt pullosta mitään valmistus- tai parasta ennen -päiväystä.

Hailakan kullankeltainen, pilsin värinen olut. Vaahto näyttää herkullisen kuohkealta. Tuoksu pitää mitä etiketti lupaa, sillä humalaa on reippaasti. Raikasta sitruksisuutta on Pilsnerin tapaan, ehkä jopa enemmän. Kuivakan yrttinen ruohoisuus on niin ikään voimakasta, muistuttaa vähän saunavastaakin. Erottuupa makeampaa hedelmäisyyttäkin selvästi. Mallaspohja on melko kuiva, mutta selvästi pyöreämpi ja leipäisempi kuin Pilsnerissä. Olisiko munichmallasta heitetty pilsmaltaan kaveriksi? Katkeruutta on mukavasti, tosin jälkimakuun sitä kaipaisi vielä reilummin. Nyt kaikki kiva loppuu vähän turhan nopeasti. Kuohekutta ja raikasta juotavuutta kuitenkin piisaa, joten kyllä tämäkin olut nousee keskinkertaisuuksien suosta komeasti ylöspäin. PISTEET: 34/50