29.8.2010

Keystone V.P.A.

Leskisen pumpusta vaaleaa brittialea. Tiukka vaahto, kuten asiaan kuuluu. Hyvin vaalea meripihkainen/oranssi väri, kuten nimi ennustaa. Tuoksu on hedelmäisen humaloitu, sitruksinen, ruohoisen yrttinen, jopa hieman siitepölymäinen. Ehkä tämä on vielä vähän raakaa, sillä hiiva erottuu melko selvästi jo tuoksussa. Maku on melko raikkaan humaloitu, melko kuiva ja lopussa puisen katkera. Jonkinlainen hedelmäisyys kyllä säilyy loppuun saakka. Jotenkin kulmikas vaikutelma tästä silti jää. Jälkimaku jää melko vetiseksi. Suutuntuma on kevyehkö, hieman hiivaisen hapan ja katkerahko. En kyllä ennusta kovin ruusuista kypsymistä tälle. Pisteet: 26/50
Published with Blogger-droid v1.5.2

28.8.2010

Kotiolutta: Humalien haaskausta kotikeittiössä

Tänään oli pitkästä aikaa panopäivä. Illalla suoritettujen preppailujen ansiosta pääsin aloittelemaan jo aamupäivällä joskus kymmeneltä. Siivoiluineen kaikkineen urakka otti reilut kuusi tuntia, eli kyllä se työstä käy.

Jenkkityylin tupla-IPA oli työstön kohteena. Ensimmäinen yritelmäni tyylistä, pari normaalimpaa IPA:aa on tullut väsättyä aiemmin. Näissä on olennaista valtavat määrät jenkkittyylistä humalaa niin tuoksussa kuin maussakin. Niksinä on humaloinnin ylivoimasta huolimatta löytää jonkinlainen tasapaino maltaan makeuden kannsa. Yksinkertaisia sokereita lisäämällä juotavuus pidetään kohdallaan ja vältetään liian paksu maltaisuus. Parhaimmillaat tyylin oluet ovat mahtavan kuohkeita ja salakavalan juotavia huolimatta korkeasta alkoholipitoisuudesta. Niin ja tietysti järkyttävän katkeria ja voimakkaan aromikkaasti humoloituja.

Omissa visioissani lähdin haastetta ratkomaan neljällä eri maltaalla, joista pari oli erilaisia karamellimaltaita. Tarkoitus oli myös käyttää vähän kaurahiutaleita lisäämään kuohkeutta, mutta puuronkeitot unohtuivat aamutohinoissa kokonaan. Eli se osa meni siis perseelleen. Ominaispainoa kertyi unohuduksen seurauksena 1,078 alkuperäisen 1,08:n sijaista. Voltteja kertynee ~8,5 %.

Humaliksi valitsin korkean alfahappopitoisuuden jenkkilajikkeita, sillä niitä käyttäen on edes jotenkuten järkevästi mahdollista saavuttaa vaadittavat katkeroainepitoisuudet. Niistä löytyy myös haluttu pihkainen ja sitrushedelmäinen aromi. Käyttämäni lajikkeet ovat Amarillo, Centennial, Warrior ja Columbus/Tomahawk. Tämä on ensikosketukseni näihin superhumaliin ns. raakana ja kyllähän ne poikkesivat jo koostumukseltaan tavanomaisista eurooppalaisista lajikkeista. Ne olivat hyvin pihkaisia ja tahmeita, maistaminen pisti melkein yskimään. 15 l:n satsiin näitä päätyi reilut 400g. Määrät realisoituivat viimeistään vierrettä suodattaessa, kun 15 l:n kattila oli melkein puolillaan epämääräistä humalapuuroa. Laskennalliset IBU:t ovat lähes 250. Pääkäymisen jälkeen tulen lisäämään vielä melkein 150g samoja lajikkeita kuivahumaloinniksi, minkä pitäisi antaa vielä runsaasti lisää tuoksua. Tästä tuli kyllä samalla paitsi ketkerin, mys reilusti kallein tekemäni olut. 100 g:n pussi näitä katkeropommeja maksaa nimittäin ~7€. Eikä siihen hintaan sisälly vielä edes postituskuluja Ruotsista/Belgiasta! Tulevat viikot näyttävät, että menivätkö humalat haaskuuseen vai syntyykö tästä jotain erityistä. Ainakin vierteen maistaminen enteili hyvää.

25.8.2010

Nøgne Ø # 100


Nøgne:n #100 on kovassa maineessa. Tämä tupla-IPA:n ja barley winen välillä häilyvä keitos on saanut osakseen melkoista hypetystä kotoisassa olutoppaassa ja sataa lähentetelevät tyylipisteet sekä presentiilit Ratebeerissä kertovat myös monien ulkomaanelävien diggailevan. Olut on tullut ja mennyt rakkaan alkoholimonpolimme ovista useampaan otteeseen ja onhan sitä siinä rytinässä itsekin tullut tuhottua usempia pulloja. Ihan täysin en kovimpia suitsutuksia allekirjoita maistamieni yksilöiden perusteella. Ensimmäinen pullo joskus vuosia sitten oli vähän "liikaa" kaikilla osa-alueilla. Sittemmin maun kehityttyä olen kyllä oppinut nauttimaan #100:n kaltaisista massiiveista hyvinkin paljon, mutta jotain on jäänyt satasen osalta aukeamatta. Parempia tupla-ipoja ja toisaalta barley winejakin on tullut vastaan. Toisaalta kypsytetty puteli on vielä testaamatta ja odottelu on kuulemma valttia tämän kanssa. Hinta (7,71 €/ 0,5l) on kyllä estänyt isomman kypsyttelyvaraston hankkimista ja rajoittanut tuoreiden testailunkin harvoihin ja valittuhin hetkiin. Nyt on kuitenkin taas aika korkata, kun viikonloppuna on tarkoitus saattaa alulle oma jenkki-IPA/tupla-IPA. Inspiroivaa hörpittävää pitää olla reseptiä sorvatessa.

Syvän rubiininpunainen olut kaatuu lasiin siirappisen ja liukkaan näköisenä. Vaahto on erittäin kermainen ja tiivis, pitsisen reunuksen odotettu elinikä on huomattavasti pidempi kuin nesteosan. IPA-tyypin oluelle tyypillisen massiivinen humalointi tulvahtaa nenään välittömästi. Humalina on käytetty kolmea kovaa jenkki-C:tä - Columbusta, Chinookia ja Centennialia. Niiden tuoksusta löytyy sitrushedelmiä, mangoa, pihkaista mäntyä ja tupas tuoretta ruohoa. Humalien lisäksi maltaisuus korostuu #100:ssa tummempana kuin monissa tupla-ipoissa, mikä vetää olutta barley wine:n suuntaan. Tumma ja makea karamellisuus sekä suklaamaltaan kitkeränmakea, melko kaakaomainen paahteisuus tasapainottavat muuten erittäin voimakkaasti katkerohumaloitua makua. Mallas taipuu myös makeahkon marjaiseen suuntaan. Alkoholi (10%) on erotettavissa jälkimaussa, mutta se sopii mielestäni kokonaisuuteen. Jälkimaku on nautittavan katkera, makean karamellinen ja selkeästi suklainen. Humalien maku yksinkertaisesti kieltäytyy poistumasta suusta ja muistuttaa menneestä olutnautinnosta vielä pitkään muhevien röyhtäyksien muodossa. Täyteläinen suutuntuma on silkkisen pehmeä, liukas ja täyteläinen. Katkerot nipistelevät mukavasti limakalvoilla.

Nøgne Ø # 100 on kokonaisuutena nautittava ja erittäin miellyttävä olut, juotavuuskin on petollisen hyvällä tasolla. Mutta mutta... Ehkä kaipaisin silti enemmän joko selkeästi tupla-IPA:n räväkkyyttä tai vaihtoehtoisesti barley winen vielä intinsiivisempää maltaisuutta. Tämä lienee puhtaasti niitä kuuluisia makuasioita - pidän usein paljon oluista, joissa selkeästi on joku "juttu". Tällaisenaan #100 on toki ehdottoman laadukas, runsas ja hyvin miellyttävä olutnautinto, mutta siitä puuttuu kaikesta hyvästä huolimatta tiettyä särmikkyyttä, joka voisi nostaa sen erityisasemaan. Näillä hinnoilla kokeilut taitavat valitettavasto jäädä edelleen aika harvoihin kertoihin. Joku pullo pitäee kuitenkin ostaa säilytykseen. Kyllä tästä katalyyttiä sai reseptin rustaamiseen kuitenkin. (Pisteet: 39/50)

21.8.2010

Bavik Pilaarbijter Bruin


Dubbel/bruin -tyypin ale belgipanimolta, jonka tuotteet eivät aiempien kokeilujen perusteella ole juuri vakuuttaneet. Alkohin tämä olut tupsahti jo jokunen aika sitten hintaan 3,28€. Nimi kääntyy pilarinpurijaksi, joka Alkon sivujen mukaan tarkoittaa uskonnollista hurskastelijaa ja viittaa hollantilaisen Brueghelin maalaukseen 1500-luvulta... Historia on jännää, mutta onko pylväänpurijasta synkän sunnuntain pelastajaksi?

Tumman punaruskeassa oluessa on kuohuvaa vaahtoa melkoiset määrät, joten trappistilasia tarvitaan. Tuoksu on viileänä melko vaisu. Makeahkoa kuivahedelmää ja kevytä yrttisyyttä tuntuisi olevan ensinuuhkaisun perusteella. Ehkä myös marjasta alkoholisuutta. Lämmetessä mansikkainen marjaisuus lisääntyy ja aavistus appelsiiniakin ilmaantuu jostain. Olisiko maustettu appelsiininkuorella? Hiivan kevyt fenolisuus on ihan miellyttävää. Jälkimaku on melko yksioikoisen, joskin melko kevyen kandisokerinen ja hieman tunkkaisen marjainen. Aika ohueksi olut jää myös maltaisuuden puolesta. Liekö paahteinen vaikutelma peräisin maltaista, vai onko se alkoholin ja kandisokerin synergiaa? Tyylin parhaiden esimerkkien herkullisesta hedelmäisyydesta, aromikkaasta sokerisuudesta ja jälkimaun kypsästä ja aavistuksen katkerasta kuivuudesta mikään ei toteudu ihan kunnolla. Suutuntumaltaan olut on melko kevyt, mutta aika kuohkea kuitenkin. Myöhäistä jälkimakua häiritsee pieni nahkeus. Aika helppoa ja yksinkertaista juotavaa, mutta hakkaa silti tumman Leffen. Ehkä tämä voisi toimia helpohkona porttina belgioluiden maailmaan. Pisteet: 31/50

Pub Graali

Graali on vähän kaksijakoinen paikka Oulun baarikentässä. Tässä tummalla puulla, massiivisilla nahkanojatuoleilla ja haarniskoilla sisustetussa hämärässä pubissa tunnelma on välillä liiankin tiivis ja palvelun laatu tuppaa joskus ailahtelemaan. Asikkaita on moneen lähtöön, suurin osa taitaa ölinästä päätellen tilata "yhtäisoa ja lonkkua". Joskun Graali kuitenkin yllättää muutamalla oululaisittain laadukkailla oluella.

Graalin hanatuotteet pyörivät hitaasti ja harvoin niihin mitään erityistä eksyy. Nettisivut eivät yleensä päivity ainakaan juomien suhteen, eli kannattaa välillä käydä tarkastamassa tilanne. Tänään Liberty Ale oli hanoista selvästi se kovin juttu. Vakiohanoista London Pride on hyvä veto perus Stellojen ja Guinnesien joukossa.

Pullotavara on brittipainotteista, nimikko-olut Black Sheepin Monty Python's Holy Grail lienee edelleen valikoimissa. Koko baarin parasta antia ovat yleensä kuitenkin tiskille nostetut vajaat kymmenisen olutta/siideriä, joiden joukosta löytyy usen edes jotakin pikkukivaa. Tänään esim. Snake Dog IPA, Laitilan Imperiaali ja Ola Dubh 16. Brooklyn Local One ja Brew Dogin Punk IPA ovat esimerkkejä lähimenneisyydestä. Tämän tason oluita voi Oulussa löytää Graalin lisäksi oikeaan vain Leskiseltä säännöllisesti ja ajoittain St. Michaelista ja Never Grow Old:sta.

Graali on pistäytymisen arvoinen paikka, joka voi parhaimmillaan tarjota laadukasta kurkunkostuketta ainakin parin laisillisen ajaksi. Mitään superharvinaisuuksia ei kuitenkaan kannata odottaa löytävänsä.
Published with Blogger-droid v1.5.2

19.8.2010

Paulaner Pils

Saksa-pils Leskisen hanasta. Korttelihaipakan aikana porukkaa riittää niin kuppilassa kuin ulkopuolellakin. Vielä riittää juuri ja juuri lämpöä terassilla istuskeluun jopa ilman takkia.

Olut lasketaan valtaisan vaahtokukan kanssa ja kuohuminen jatkuu vielä pitkään. Olut on väriltään kirkas ja melko syvän kultainen. Tuoksu on melko maltainen ja hieman makean jyväinenkin. Ruohonen ja vähän pajunlehtimäisen kitkerä humala tulee myös hyvin esille. Maussa mallasta on kohtuullisesti, eikä tämä pilsinä ole kuivimmasta päästä. Jälkimaussa on mukava maltainen pyöreä ja katkerohumalaa on myös reippaasti. Keskitäyteläinen suutuntuma on liukas ja vähän öljyinen. Katkeruus lopussa on vähän karskin terävä, eikä ihan täysin miellyttävä. Parempiakin saksalaisia pilsejä on viimeaikoina tullut vastaan, mutta ei tämäkään huono ole. PISTEET: 32/50
Published with Blogger-droid v1.5.2

14.8.2010

Huvilla Dessert Stout


Sadas blogiteksti on todellisuutta. Juhlan kunniaksi pistin viilenemään Huvila Dessert Stoutin, joka sekin on peräisin Arkadian alkosta. Kyseessä on 9% imperial stout, joka tietääkseni on hyvin makea ja muistuttaa siten jälkiruokaviinejä. Siitä kai nimikin. Kypsytyspotentiaalia pitäisi siis olla, tässä pullossa parasta ennen -päiväys on vuodelle 2013. Oluen kyytipojaksi sain tuttuni leipomia keksejä, joissa näyttäisi olevan ainakin suklaahippuja ja pähkinää.

Dessert Stout on väriltään sysimusta, kermainen beige vaahto näyttä herkulliselta. Erittäin makeassa tuoksussa maltaan massiivinen määrä tuntuu hyvin makeana marjaisuutena ja kevyenä alkoholisuutena. Makeahko ja hieman yrttinen humalakin erottuu. Tumma hedelmäisyys lisääntyy oluen seisottua lasissa hetken, ainakin kypsä luumu ja taatelit tulevat mieleen. Taustalla on kahvista paahteisuutta ja makeansuolaista lakritsaa. Jälkimaku on samettisen pehmeä, marjainen ja hennosti kahvisen paahtunut. Maltainen makeus kätkee alkoholin täysin. Suutuntuma pysyy silti yllättävän liukaana ja juoksevana. Marjaisuus sekä katkerohumaloinnin ja paahteen keveys saavat Dessert Stoutin muistuttamaan paljon eräitä barley winejä. Väri, lakritsainen suolaisuus ja suutuntuma vääntävät tätä taas stoutin suuntaan. Nautittavaa ja helposti juotavaa samettia makeudestaan huolimatta. Keksit olivat maukkaita ja makeita nekin. Oluen suolaisuus toimi niille hyvänä vastapainona. Olut oli tosin vähän turhankin voimakasta tarkoitukseen, sillä se peitti keksien viljaisuutta melko pahasti. PISTEET: 38/50

13.8.2010

V.A.S.P. Prykmestar Luomu-Pils

Jokusia aikoja sitten Alkojen hyllyihin ilmestyi kaksikin luomutuotettua Suomi-pilsiä, toinen Lahdesta (Teerenpeli) ja otsikonmukainen Uudestakaupungista (Vakka-Suomen Panimo). Koska normiversio Vakka-Suomen Prykmestar Pilsistä on ihan mukava olut ja luomu on aina jees, on velvollisuuteni testata tämäkin tuotos ja tukea kotimaista pienpanimotoimintaa (se vasta onkin jees).

Oluessa on kirkkaan kultainen pilsin väri ja melko pitsinen vaahtokukka. Tuoksu on mukavan aromaattisen humaloitu, jalohumalat erottuvat hieman mausteisen yrttisinä ja makeahon ruohoisina. Humalointi hallitsee tuoksua puhdasta tuoksua, kevyehkö maltaisuus häilyy jossain taustalla. Maltaisuuden vaikutelma jää melko köykäiseksi myös maussa, vaikka vetisyydestä ei voikaan puhua. Jyväinen pilsmaltaisuus on kuivaa ja rapeutta lisää mukava katkeronpuraisu. Jälkimaku jatkuu humaloituna melko pitkään. Aivan paras raikkaus loppuu tosin hieman aiemmin ja pieni annos tunkkaista pahvia käväisee makunystyröissä. Suutuntuma on kevyehkö ja virkistävä, mutta tuhdimpaa maltaisuutta kaipaisin. Pehmeästi kuohahtava hapokkuus korostaa kesäistä raikkautta. Mukava olut mukavalla humaloinnilla. Ostan varmasti toistekin vaikka saunaseuraksi. PISTEET: 32/58

Published with Blogger-droid v1.4.9

12.8.2010

Palm Speciale

Suuren belgipanimon alea Oulun irkkubaarin hanassa. Ei mikään kiinnostavin olut maailmassa eikä edes kaupungissa, mutta aina ei jaksa ravata. Eiköhän tämä pahimman janon vie mennessään.

Vaalean merpihlainen ja kirkas väri. Kermaista vaahtopitsiä on niukalti. Mieto tuoksu on kevyen maltainen ja makeahkon hedelmäinen. Belgihiiva ei erotu kovin vahvana, mutta pientä purkkamaisuutta tuntuu. Humalointi on niinilään kevyt. Maku on maltaan osalta ohuehko hedelmäisyyskin vähän nahkeaa. Jälkimaku jää ohueksi ja melko vaisuksi. Siinä on kuitenkin melko miellyttävän leipäinen maltaan tuntu. Kevyt suutuntuma ja hieman pirskahteleva hapokkuus määrittelevät melko keskikertaisen suutuntuman. Palm ei tarjoa mitään erityisiä kiksejä, mutta meneehän tämä näin töiden jälkeen pikaisena energiajuomana ennen kirpparikierrosta. (PISTEET: 24/50)

Published with Blogger-droid v1.4.9

8.8.2010

St. Feuillien Bruin

Arkadian lippulaiva-alkosta kantautui joskus talvella iso pullo otsikonmukaista belgialaisolutta. Kruunuksi hienolle vatunpoimintaa ja D.I.Y.-touhuilua sisältäneelle viikonlopulle.

Korkki aukesi todella voimakkaasti poksahtaen. Sameahkon punaruskea olut kaatuu trappistimaljaan keskikokoisen ja kermaisen vaahdon kanssa. Tuoksussa on bruineille tyypilliseen tapaan melko runsaasti tummaa kuivahedelmää. Taatelia, rusinaa ja aprikoosiakin. Hedelmäisyys yhdessä herkullisen rommimaisen kadisokerisuuden kanssa on hyvin nautittavaa. Sokerin antamasta mausta huolimatta kokonaisuus on varsinkin jälkimaun osalta melko kuiva. Jotain suklaisuuttakin siinä tuntuu, mutta sekin lienee peräisin sokerista. Belgit osaavat sokerien kanssa säätämisen parhaimmillaan mestarillisesti, tässä yksi esimerkki. Viinikumimainen hiivaisuus tuo oman mausteensa soppaan. Aavistus alkoholiakin tuntuu lopussa lämmittävänä tujauksena. Keskitäyteläinen suutuntuma on muhkean pehmeä hiilihapposuudesta huolimatta, eikä jälkimaussa sorruta mihinkään tunkkaisen hedelmäiseen alkohomisuuteen kuten joskus käy bruinien kanssa. Tämä on maistamieni oluiden osalta selkeästi Feuillienin parasta osaamista tripelin ohella: erittäin tasapainoinen ja hienovarainen olut ei petä tai menetä juotavuuttaan eikä kiinnostavuuttaan missään vaiheessa. (PISTEET: 40/50)

Published with Blogger-droid v1.4.9

6.8.2010

Huvila Malmgård Dinkel

Kauniin utuinen meripihkan väri, harvahkoa valeaa vaahtoa on niukalti. Tuoksu kepeää hedelmäisyyttä ja makeahon kukkaista humalan aromia yhdistettynä maltaan tuoreeseen leipäisyyteen. Keveä ja pihdas, kuiva maltaisuus sekä kohtalaisen rapea, hieman pihkainen humalointi hallitsevat makua. Jälkimaussa on vehän tuomaa nisutaikinaa hiukan, kuten myös etiketin mainostamaa pähkinäisyyttä. Keveänraikas suutuntuma välttää vetisimmät suot ja on matalahiilihappoisena pehmeän miellyttävä. Laadukas maitokauppaolut, jota toivoisi löytävänsä myös Oulusta. Sessio-oluen toimii mainiosti. (Pisteet: 33/50)

Published with Blogger-droid v1.4.9

Tekninen steppailu: Hiivahommia mobiilisti

Kehitys kehittyy ja Hiivahommat tulee Kiiski Vastarantana hitaasti pullikoiden perässä. Blogini siirtyy nimittäin mobiiliin aikakauteen uutteran puhlinmyyjättären ansiosta. Luvassa on näppäilyvirheiden lisäksi toivottavasti myös entistä reaaliaikaisempaa hörhöilyä kuvineen suoraan toiminnan ytimestä. Blogisovelluksen asetuksia on runkattu jo pari päivää toistaiseksi kuvien osalta heikolla menestyksellä. Parempi toivottavasti niin kuin kokonaan ilman kuvia. Jos löytyy hyviä neuvoja Blogger-droidin ja Samsung galaxy s:n naittamisesta niin antaa pakkua kommenttia. Seraavaksi onkin sitten luvassa ensimmäinen täysin mobiili oluarvio blogin lyhyessä historiassa.

Published with Blogger-droid v1.4.9